puisto
puisto (Finnisch)
Substantiv
Singular | Plural | |
---|---|---|
Nominativ | puisto | puistot |
Genitiv | puiston | puistojen |
Partitiv | puistoa | puistoja |
Akkusativ | puiston | puistot |
Inessiv | puistossa | puistoissa |
Elativ | puistosta | puistosta |
Illativ | puistoon | puistoihin |
Adessiv | puistolla | puistoilla |
Ablativ | puistolta | puistoilta |
Allativ | puistolle | puistoille |
Essiv | puistona | puistoina |
Translativ | puistoksi | puistoiksi |
Abessiv | puistotta | puistoitta |
Instruktiv | — | puistoin |
Komitativ | — | puistoineen- + Possessivsuffix |
Aussprache:
- IPA: [ˈpujsto]
- Hörbeispiele: —
Bedeutungen:
- [1] Park
Beispiele:
- Kesällä istutaan usein puistossa syömässä ja juomassa. - Im Sommer sitzt man oft im Park und isst und trinkt.
Charakteristische Wortkombinationen:
- puistotie
Dieser Artikel wurde von Wiktionary herausgegeben. Der Text ist als Creative Commons - Attribution - Sharealike lizenziert. Möglicherweise können weitere Bestimmungen für Mediendateien gelten.