kultalintu

Ingrian

Etymology

From kulta (“gold”) +‎ lintu (“bird”).

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkultɑˌlintu/, [ˈkuɫtəˌlʲintŭ̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkultɑˌlintu/, [ˈkuɫd̥ɑˌlʲind̥u]
  • Rhymes: -intu
  • Hyphenation: kul‧ta‧lin‧tu

Noun

kultalintu

  1. (poetic, mythology) A golden bird appearing in certain fairy tales.

Declension
Declension of kultalintu (type 4/koivu, nt-nn gradation)
singular plural
nominative kultalintu kultalinnut
genitive kultalinnun kultalintuin, kultalintuloin
partitive kultalintua kultalintuja, kultalintuloja
illative kultalintuu kultalintui, kultalintuloihe
inessive kultalinnuus kultalinnuis, kultalintulois
elative kultalinnust kultalinnuist, kultalintuloist
allative kultalinnulle kultalinnuille, kultalintuloille
adessive kultalinnuul kultalinnuil, kultalintuloil
ablative kultalinnult kultalinnuilt, kultalintuloilt
translative kultalinnuks kultalinnuiks, kultalintuloiks
essive kultalintunna, kultalintuun kultalintuinna, kultalintuloinna, kultalintuin, kultalintuloin
exessive1) kultalintunt kultalintuint, kultalintuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 216
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.