aiheutuminen

Finnish

Etymology

aiheutua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑi̯heu̯tuminen/, [ˈɑ̝i̯ɦe̞u̯ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): ai‧heu‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): ai‧heu‧tu‧mi‧nen

Noun

aiheutuminen

  1. verbal noun of aiheutua
    1. the process of being caused by something

Declension

Inflection of aiheutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative aiheutuminen aiheutumiset
genitive aiheutumisen aiheutumisten
aiheutumisien
partitive aiheutumista aiheutumisia
illative aiheutumiseen aiheutumisiin
singular plural
nominative aiheutuminen aiheutumiset
accusative nom. aiheutuminen aiheutumiset
gen. aiheutumisen
genitive aiheutumisen aiheutumisten
aiheutumisien
partitive aiheutumista aiheutumisia
inessive aiheutumisessa aiheutumisissa
elative aiheutumisesta aiheutumisista
illative aiheutumiseen aiheutumisiin
adessive aiheutumisella aiheutumisilla
ablative aiheutumiselta aiheutumisilta
allative aiheutumiselle aiheutumisille
essive aiheutumisena aiheutumisina
translative aiheutumiseksi aiheutumisiksi
abessive aiheutumisetta aiheutumisitta
instructive — aiheutumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of aiheutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative aiheutumiseni aiheutumiseni
accusative nom. aiheutumiseni aiheutumiseni
gen. aiheutumiseni
genitive aiheutumiseni aiheutumisteni
aiheutumisieni
partitive aiheutumistani aiheutumisiani
inessive aiheutumisessani aiheutumisissani
elative aiheutumisestani aiheutumisistani
illative aiheutumiseeni aiheutumisiini
adessive aiheutumisellani aiheutumisillani
ablative aiheutumiseltani aiheutumisiltani
allative aiheutumiselleni aiheutumisilleni
essive aiheutumisenani aiheutumisinani
translative aiheutumisekseni aiheutumisikseni
abessive aiheutumisettani aiheutumisittani
instructive — —
comitative — aiheutumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative aiheutumisesi aiheutumisesi
accusative nom. aiheutumisesi aiheutumisesi
gen. aiheutumisesi
genitive aiheutumisesi aiheutumistesi
aiheutumisiesi
partitive aiheutumistasi aiheutumisiasi
inessive aiheutumisessasi aiheutumisissasi
elative aiheutumisestasi aiheutumisistasi
illative aiheutumiseesi aiheutumisiisi
adessive aiheutumisellasi aiheutumisillasi
ablative aiheutumiseltasi aiheutumisiltasi
allative aiheutumisellesi aiheutumisillesi
essive aiheutumisenasi aiheutumisinasi
translative aiheutumiseksesi aiheutumisiksesi
abessive aiheutumisettasi aiheutumisittasi
instructive — —
comitative — aiheutumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative aiheutumisemme aiheutumisemme
accusative nom. aiheutumisemme aiheutumisemme
gen. aiheutumisemme
genitive aiheutumisemme aiheutumistemme
aiheutumisiemme
partitive aiheutumistamme aiheutumisiamme
inessive aiheutumisessamme aiheutumisissamme
elative aiheutumisestamme aiheutumisistamme
illative aiheutumiseemme aiheutumisiimme
adessive aiheutumisellamme aiheutumisillamme
ablative aiheutumiseltamme aiheutumisiltamme
allative aiheutumisellemme aiheutumisillemme
essive aiheutumisenamme aiheutumisinamme
translative aiheutumiseksemme aiheutumisiksemme
abessive aiheutumisettamme aiheutumisittamme
instructive — —
comitative — aiheutumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative aiheutumisenne aiheutumisenne
accusative nom. aiheutumisenne aiheutumisenne
gen. aiheutumisenne
genitive aiheutumisenne aiheutumistenne
aiheutumisienne
partitive aiheutumistanne aiheutumisianne
inessive aiheutumisessanne aiheutumisissanne
elative aiheutumisestanne aiheutumisistanne
illative aiheutumiseenne aiheutumisiinne
adessive aiheutumisellanne aiheutumisillanne
ablative aiheutumiseltanne aiheutumisiltanne
allative aiheutumisellenne aiheutumisillenne
essive aiheutumisenanne aiheutumisinanne
translative aiheutumiseksenne aiheutumisiksenne
abessive aiheutumisettanne aiheutumisittanne
instructive — —
comitative — aiheutumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative aiheutumisensa aiheutumisensa
accusative nom. aiheutumisensa aiheutumisensa
gen. aiheutumisensa
genitive aiheutumisensa aiheutumistensa
aiheutumisiensa
partitive aiheutumistaan
aiheutumistansa 		aiheutumisiaan
aiheutumisiansa
inessive aiheutumisessaan
aiheutumisessansa 		aiheutumisissaan
aiheutumisissansa
elative aiheutumisestaan
aiheutumisestansa 		aiheutumisistaan
aiheutumisistansa
illative aiheutumiseensa aiheutumisiinsa
adessive aiheutumisellaan
aiheutumisellansa 		aiheutumisillaan
aiheutumisillansa
ablative aiheutumiseltaan
aiheutumiseltansa 		aiheutumisiltaan
aiheutumisiltansa
allative aiheutumiselleen
aiheutumisellensa 		aiheutumisilleen
aiheutumisillensa
essive aiheutumisenaan
aiheutumisenansa 		aiheutumisinaan
aiheutumisinansa
translative aiheutumisekseen
aiheutumiseksensa 		aiheutumisikseen
aiheutumisiksensa
abessive aiheutumisettaan
aiheutumisettansa 		aiheutumisittaan
aiheutumisittansa
instructive — —
comitative — aiheutumisineen
aiheutumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.