ansaitseminen

Finnish

Etymology

ansaita +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑnsɑi̯tseminen/, [ˈɑ̝ns̠ɑ̝i̯tˌs̠e̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Syllabification(key): an‧sait‧se‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): an‧sait‧se‧mi‧nen

Noun

ansaitseminen

  1. verbal noun of ansaita
    1. earning, making
    2. deserving, meriting

Declension

Inflection of ansaitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ansaitseminen ansaitsemiset
genitive ansaitsemisen ansaitsemisten
ansaitsemisien
partitive ansaitsemista ansaitsemisia
illative ansaitsemiseen ansaitsemisiin
singular plural
nominative ansaitseminen ansaitsemiset
accusative nom. ansaitseminen ansaitsemiset
gen. ansaitsemisen
genitive ansaitsemisen ansaitsemisten
ansaitsemisien
partitive ansaitsemista ansaitsemisia
inessive ansaitsemisessa ansaitsemisissa
elative ansaitsemisesta ansaitsemisista
illative ansaitsemiseen ansaitsemisiin
adessive ansaitsemisella ansaitsemisilla
ablative ansaitsemiselta ansaitsemisilta
allative ansaitsemiselle ansaitsemisille
essive ansaitsemisena ansaitsemisina
translative ansaitsemiseksi ansaitsemisiksi
abessive ansaitsemisetta ansaitsemisitta
instructive — ansaitsemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ansaitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative ansaitsemiseni ansaitsemiseni
accusative nom. ansaitsemiseni ansaitsemiseni
gen. ansaitsemiseni
genitive ansaitsemiseni ansaitsemisteni
ansaitsemisieni
partitive ansaitsemistani ansaitsemisiani
inessive ansaitsemisessani ansaitsemisissani
elative ansaitsemisestani ansaitsemisistani
illative ansaitsemiseeni ansaitsemisiini
adessive ansaitsemisellani ansaitsemisillani
ablative ansaitsemiseltani ansaitsemisiltani
allative ansaitsemiselleni ansaitsemisilleni
essive ansaitsemisenani ansaitsemisinani
translative ansaitsemisekseni ansaitsemisikseni
abessive ansaitsemisettani ansaitsemisittani
instructive — —
comitative — ansaitsemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ansaitsemisesi ansaitsemisesi
accusative nom. ansaitsemisesi ansaitsemisesi
gen. ansaitsemisesi
genitive ansaitsemisesi ansaitsemistesi
ansaitsemisiesi
partitive ansaitsemistasi ansaitsemisiasi
inessive ansaitsemisessasi ansaitsemisissasi
elative ansaitsemisestasi ansaitsemisistasi
illative ansaitsemiseesi ansaitsemisiisi
adessive ansaitsemisellasi ansaitsemisillasi
ablative ansaitsemiseltasi ansaitsemisiltasi
allative ansaitsemisellesi ansaitsemisillesi
essive ansaitsemisenasi ansaitsemisinasi
translative ansaitsemiseksesi ansaitsemisiksesi
abessive ansaitsemisettasi ansaitsemisittasi
instructive — —
comitative — ansaitsemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ansaitsemisemme ansaitsemisemme
accusative nom. ansaitsemisemme ansaitsemisemme
gen. ansaitsemisemme
genitive ansaitsemisemme ansaitsemistemme
ansaitsemisiemme
partitive ansaitsemistamme ansaitsemisiamme
inessive ansaitsemisessamme ansaitsemisissamme
elative ansaitsemisestamme ansaitsemisistamme
illative ansaitsemiseemme ansaitsemisiimme
adessive ansaitsemisellamme ansaitsemisillamme
ablative ansaitsemiseltamme ansaitsemisiltamme
allative ansaitsemisellemme ansaitsemisillemme
essive ansaitsemisenamme ansaitsemisinamme
translative ansaitsemiseksemme ansaitsemisiksemme
abessive ansaitsemisettamme ansaitsemisittamme
instructive — —
comitative — ansaitsemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative ansaitsemisenne ansaitsemisenne
accusative nom. ansaitsemisenne ansaitsemisenne
gen. ansaitsemisenne
genitive ansaitsemisenne ansaitsemistenne
ansaitsemisienne
partitive ansaitsemistanne ansaitsemisianne
inessive ansaitsemisessanne ansaitsemisissanne
elative ansaitsemisestanne ansaitsemisistanne
illative ansaitsemiseenne ansaitsemisiinne
adessive ansaitsemisellanne ansaitsemisillanne
ablative ansaitsemiseltanne ansaitsemisiltanne
allative ansaitsemisellenne ansaitsemisillenne
essive ansaitsemisenanne ansaitsemisinanne
translative ansaitsemiseksenne ansaitsemisiksenne
abessive ansaitsemisettanne ansaitsemisittanne
instructive — —
comitative — ansaitsemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative ansaitsemisensa ansaitsemisensa
accusative nom. ansaitsemisensa ansaitsemisensa
gen. ansaitsemisensa
genitive ansaitsemisensa ansaitsemistensa
ansaitsemisiensa
partitive ansaitsemistaan
ansaitsemistansa 		ansaitsemisiaan
ansaitsemisiansa
inessive ansaitsemisessaan
ansaitsemisessansa 		ansaitsemisissaan
ansaitsemisissansa
elative ansaitsemisestaan
ansaitsemisestansa 		ansaitsemisistaan
ansaitsemisistansa
illative ansaitsemiseensa ansaitsemisiinsa
adessive ansaitsemisellaan
ansaitsemisellansa 		ansaitsemisillaan
ansaitsemisillansa
ablative ansaitsemiseltaan
ansaitsemiseltansa 		ansaitsemisiltaan
ansaitsemisiltansa
allative ansaitsemiselleen
ansaitsemisellensa 		ansaitsemisilleen
ansaitsemisillensa
essive ansaitsemisenaan
ansaitsemisenansa 		ansaitsemisinaan
ansaitsemisinansa
translative ansaitsemisekseen
ansaitsemiseksensa 		ansaitsemisikseen
ansaitsemisiksensa
abessive ansaitsemisettaan
ansaitsemisettansa 		ansaitsemisittaan
ansaitsemisittansa
instructive — —
comitative — ansaitsemisineen
ansaitsemisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.