erillissuhde

Finnish

Etymology

erillis- +‎ suhde

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈerilːisˌsuhdeˣ/, [ˈe̞rilːis̠ˌs̠uxde̞(ʔ)]
  • Rhymes: -uhde
  • Syllabification(key): e‧ril‧lis‧suh‧de
  • Hyphenation(key): erillis‧suhde

Noun

erillissuhde

  1. a living apart together relationship

Declension

Inflection of erillissuhde (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
nominative erillissuhde erillissuhteet
genitive erillissuhteen erillissuhteiden
erillissuhteitten
partitive erillissuhdetta erillissuhteita
illative erillissuhteeseen erillissuhteisiin
erillissuhteihin
singular plural
nominative erillissuhde erillissuhteet
accusative nom. erillissuhde erillissuhteet
gen. erillissuhteen
genitive erillissuhteen erillissuhteiden
erillissuhteitten
partitive erillissuhdetta erillissuhteita
inessive erillissuhteessa erillissuhteissa
elative erillissuhteesta erillissuhteista
illative erillissuhteeseen erillissuhteisiin
erillissuhteihin
adessive erillissuhteella erillissuhteilla
ablative erillissuhteelta erillissuhteilta
allative erillissuhteelle erillissuhteille
essive erillissuhteena erillissuhteina
translative erillissuhteeksi erillissuhteiksi
abessive erillissuhteetta erillissuhteitta
instructive — erillissuhtein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of erillissuhde (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative erillissuhteeni erillissuhteeni
accusative nom. erillissuhteeni erillissuhteeni
gen. erillissuhteeni
genitive erillissuhteeni erillissuhteideni
erillissuhteitteni
partitive erillissuhdettani erillissuhteitani
inessive erillissuhteessani erillissuhteissani
elative erillissuhteestani erillissuhteistani
illative erillissuhteeseeni erillissuhteisiini
erillissuhteihini
adessive erillissuhteellani erillissuhteillani
ablative erillissuhteeltani erillissuhteiltani
allative erillissuhteelleni erillissuhteilleni
essive erillissuhteenani erillissuhteinani
translative erillissuhteekseni erillissuhteikseni
abessive erillissuhteettani erillissuhteittani
instructive — —
comitative — erillissuhteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative erillissuhteesi erillissuhteesi
accusative nom. erillissuhteesi erillissuhteesi
gen. erillissuhteesi
genitive erillissuhteesi erillissuhteidesi
erillissuhteittesi
partitive erillissuhdettasi erillissuhteitasi
inessive erillissuhteessasi erillissuhteissasi
elative erillissuhteestasi erillissuhteistasi
illative erillissuhteeseesi erillissuhteisiisi
erillissuhteihisi
adessive erillissuhteellasi erillissuhteillasi
ablative erillissuhteeltasi erillissuhteiltasi
allative erillissuhteellesi erillissuhteillesi
essive erillissuhteenasi erillissuhteinasi
translative erillissuhteeksesi erillissuhteiksesi
abessive erillissuhteettasi erillissuhteittasi
instructive — —
comitative — erillissuhteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative erillissuhteemme erillissuhteemme
accusative nom. erillissuhteemme erillissuhteemme
gen. erillissuhteemme
genitive erillissuhteemme erillissuhteidemme
erillissuhteittemme
partitive erillissuhdettamme erillissuhteitamme
inessive erillissuhteessamme erillissuhteissamme
elative erillissuhteestamme erillissuhteistamme
illative erillissuhteeseemme erillissuhteisiimme
erillissuhteihimme
adessive erillissuhteellamme erillissuhteillamme
ablative erillissuhteeltamme erillissuhteiltamme
allative erillissuhteellemme erillissuhteillemme
essive erillissuhteenamme erillissuhteinamme
translative erillissuhteeksemme erillissuhteiksemme
abessive erillissuhteettamme erillissuhteittamme
instructive — —
comitative — erillissuhteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative erillissuhteenne erillissuhteenne
accusative nom. erillissuhteenne erillissuhteenne
gen. erillissuhteenne
genitive erillissuhteenne erillissuhteidenne
erillissuhteittenne
partitive erillissuhdettanne erillissuhteitanne
inessive erillissuhteessanne erillissuhteissanne
elative erillissuhteestanne erillissuhteistanne
illative erillissuhteeseenne erillissuhteisiinne
erillissuhteihinne
adessive erillissuhteellanne erillissuhteillanne
ablative erillissuhteeltanne erillissuhteiltanne
allative erillissuhteellenne erillissuhteillenne
essive erillissuhteenanne erillissuhteinanne
translative erillissuhteeksenne erillissuhteiksenne
abessive erillissuhteettanne erillissuhteittanne
instructive — —
comitative — erillissuhteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative erillissuhteensa erillissuhteensa
accusative nom. erillissuhteensa erillissuhteensa
gen. erillissuhteensa
genitive erillissuhteensa erillissuhteidensa
erillissuhteittensa
partitive erillissuhdettaan
erillissuhdettansa 		erillissuhteitaan
erillissuhteitansa
inessive erillissuhteessaan
erillissuhteessansa 		erillissuhteissaan
erillissuhteissansa
elative erillissuhteestaan
erillissuhteestansa 		erillissuhteistaan
erillissuhteistansa
illative erillissuhteeseensa erillissuhteisiinsa
erillissuhteihinsa
adessive erillissuhteellaan
erillissuhteellansa 		erillissuhteillaan
erillissuhteillansa
ablative erillissuhteeltaan
erillissuhteeltansa 		erillissuhteiltaan
erillissuhteiltansa
allative erillissuhteelleen
erillissuhteellensa 		erillissuhteilleen
erillissuhteillensa
essive erillissuhteenaan
erillissuhteenansa 		erillissuhteinaan
erillissuhteinansa
translative erillissuhteekseen
erillissuhteeksensa 		erillissuhteikseen
erillissuhteiksensa
abessive erillissuhteettaan
erillissuhteettansa 		erillissuhteittaan
erillissuhteittansa
instructive — —
comitative — erillissuhteineen
erillissuhteinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.