harmaantuminen

Finnish

Etymology

harmaantua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhɑrmɑːntuminen/, [ˈhɑ̝rmɑ̝ːn̪ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): har‧maan‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): har‧maan‧tu‧mi‧nen

Noun

harmaantuminen

  1. verbal noun of harmaantua
    1. graying, becoming gray

Declension

Inflection of harmaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative harmaantuminen harmaantumiset
genitive harmaantumisen harmaantumisten
harmaantumisien
partitive harmaantumista harmaantumisia
illative harmaantumiseen harmaantumisiin
singular plural
nominative harmaantuminen harmaantumiset
accusative nom. harmaantuminen harmaantumiset
gen. harmaantumisen
genitive harmaantumisen harmaantumisten
harmaantumisien
partitive harmaantumista harmaantumisia
inessive harmaantumisessa harmaantumisissa
elative harmaantumisesta harmaantumisista
illative harmaantumiseen harmaantumisiin
adessive harmaantumisella harmaantumisilla
ablative harmaantumiselta harmaantumisilta
allative harmaantumiselle harmaantumisille
essive harmaantumisena harmaantumisina
translative harmaantumiseksi harmaantumisiksi
abessive harmaantumisetta harmaantumisitta
instructive — harmaantumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of harmaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative harmaantumiseni harmaantumiseni
accusative nom. harmaantumiseni harmaantumiseni
gen. harmaantumiseni
genitive harmaantumiseni harmaantumisteni
harmaantumisieni
partitive harmaantumistani harmaantumisiani
inessive harmaantumisessani harmaantumisissani
elative harmaantumisestani harmaantumisistani
illative harmaantumiseeni harmaantumisiini
adessive harmaantumisellani harmaantumisillani
ablative harmaantumiseltani harmaantumisiltani
allative harmaantumiselleni harmaantumisilleni
essive harmaantumisenani harmaantumisinani
translative harmaantumisekseni harmaantumisikseni
abessive harmaantumisettani harmaantumisittani
instructive — —
comitative — harmaantumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative harmaantumisesi harmaantumisesi
accusative nom. harmaantumisesi harmaantumisesi
gen. harmaantumisesi
genitive harmaantumisesi harmaantumistesi
harmaantumisiesi
partitive harmaantumistasi harmaantumisiasi
inessive harmaantumisessasi harmaantumisissasi
elative harmaantumisestasi harmaantumisistasi
illative harmaantumiseesi harmaantumisiisi
adessive harmaantumisellasi harmaantumisillasi
ablative harmaantumiseltasi harmaantumisiltasi
allative harmaantumisellesi harmaantumisillesi
essive harmaantumisenasi harmaantumisinasi
translative harmaantumiseksesi harmaantumisiksesi
abessive harmaantumisettasi harmaantumisittasi
instructive — —
comitative — harmaantumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative harmaantumisemme harmaantumisemme
accusative nom. harmaantumisemme harmaantumisemme
gen. harmaantumisemme
genitive harmaantumisemme harmaantumistemme
harmaantumisiemme
partitive harmaantumistamme harmaantumisiamme
inessive harmaantumisessamme harmaantumisissamme
elative harmaantumisestamme harmaantumisistamme
illative harmaantumiseemme harmaantumisiimme
adessive harmaantumisellamme harmaantumisillamme
ablative harmaantumiseltamme harmaantumisiltamme
allative harmaantumisellemme harmaantumisillemme
essive harmaantumisenamme harmaantumisinamme
translative harmaantumiseksemme harmaantumisiksemme
abessive harmaantumisettamme harmaantumisittamme
instructive — —
comitative — harmaantumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative harmaantumisenne harmaantumisenne
accusative nom. harmaantumisenne harmaantumisenne
gen. harmaantumisenne
genitive harmaantumisenne harmaantumistenne
harmaantumisienne
partitive harmaantumistanne harmaantumisianne
inessive harmaantumisessanne harmaantumisissanne
elative harmaantumisestanne harmaantumisistanne
illative harmaantumiseenne harmaantumisiinne
adessive harmaantumisellanne harmaantumisillanne
ablative harmaantumiseltanne harmaantumisiltanne
allative harmaantumisellenne harmaantumisillenne
essive harmaantumisenanne harmaantumisinanne
translative harmaantumiseksenne harmaantumisiksenne
abessive harmaantumisettanne harmaantumisittanne
instructive — —
comitative — harmaantumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative harmaantumisensa harmaantumisensa
accusative nom. harmaantumisensa harmaantumisensa
gen. harmaantumisensa
genitive harmaantumisensa harmaantumistensa
harmaantumisiensa
partitive harmaantumistaan
harmaantumistansa 		harmaantumisiaan
harmaantumisiansa
inessive harmaantumisessaan
harmaantumisessansa 		harmaantumisissaan
harmaantumisissansa
elative harmaantumisestaan
harmaantumisestansa 		harmaantumisistaan
harmaantumisistansa
illative harmaantumiseensa harmaantumisiinsa
adessive harmaantumisellaan
harmaantumisellansa 		harmaantumisillaan
harmaantumisillansa
ablative harmaantumiseltaan
harmaantumiseltansa 		harmaantumisiltaan
harmaantumisiltansa
allative harmaantumiselleen
harmaantumisellensa 		harmaantumisilleen
harmaantumisillensa
essive harmaantumisenaan
harmaantumisenansa 		harmaantumisinaan
harmaantumisinansa
translative harmaantumisekseen
harmaantumiseksensa 		harmaantumisikseen
harmaantumisiksensa
abessive harmaantumisettaan
harmaantumisettansa 		harmaantumisittaan
harmaantumisittansa
instructive — —
comitative — harmaantumisineen
harmaantumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.