henkitiede

Finnish

Etymology

henki +‎ tiede

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈheŋkiˌtie̯deˣ/, [ˈhe̞ŋk̟iˌt̪ie̞̯de̞(ʔ)]
  • Rhymes: -iede
  • Syllabification(key): hen‧ki‧tie‧de
  • Hyphenation(key): henki‧tiede

Noun

henkitiede

  1. humanistic science
    Synonym: humanistinen tiede

Declension

Inflection of henkitiede (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
nominative henkitiede henkitieteet
genitive henkitieteen henkitieteiden
henkitieteitten
partitive henkitiedettä henkitieteitä
illative henkitieteeseen henkitieteisiin
henkitieteihin
singular plural
nominative henkitiede henkitieteet
accusative nom. henkitiede henkitieteet
gen. henkitieteen
genitive henkitieteen henkitieteiden
henkitieteitten
partitive henkitiedettä henkitieteitä
inessive henkitieteessä henkitieteissä
elative henkitieteestä henkitieteistä
illative henkitieteeseen henkitieteisiin
henkitieteihin
adessive henkitieteellä henkitieteillä
ablative henkitieteeltä henkitieteiltä
allative henkitieteelle henkitieteille
essive henkitieteenä henkitieteinä
translative henkitieteeksi henkitieteiksi
abessive henkitieteettä henkitieteittä
instructive — henkitietein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of henkitiede (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative henkitieteeni henkitieteeni
accusative nom. henkitieteeni henkitieteeni
gen. henkitieteeni
genitive henkitieteeni henkitieteideni
henkitieteitteni
partitive henkitiedettäni henkitieteitäni
inessive henkitieteessäni henkitieteissäni
elative henkitieteestäni henkitieteistäni
illative henkitieteeseeni henkitieteisiini
henkitieteihini
adessive henkitieteelläni henkitieteilläni
ablative henkitieteeltäni henkitieteiltäni
allative henkitieteelleni henkitieteilleni
essive henkitieteenäni henkitieteinäni
translative henkitieteekseni henkitieteikseni
abessive henkitieteettäni henkitieteittäni
instructive — —
comitative — henkitieteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative henkitieteesi henkitieteesi
accusative nom. henkitieteesi henkitieteesi
gen. henkitieteesi
genitive henkitieteesi henkitieteidesi
henkitieteittesi
partitive henkitiedettäsi henkitieteitäsi
inessive henkitieteessäsi henkitieteissäsi
elative henkitieteestäsi henkitieteistäsi
illative henkitieteeseesi henkitieteisiisi
henkitieteihisi
adessive henkitieteelläsi henkitieteilläsi
ablative henkitieteeltäsi henkitieteiltäsi
allative henkitieteellesi henkitieteillesi
essive henkitieteenäsi henkitieteinäsi
translative henkitieteeksesi henkitieteiksesi
abessive henkitieteettäsi henkitieteittäsi
instructive — —
comitative — henkitieteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative henkitieteemme henkitieteemme
accusative nom. henkitieteemme henkitieteemme
gen. henkitieteemme
genitive henkitieteemme henkitieteidemme
henkitieteittemme
partitive henkitiedettämme henkitieteitämme
inessive henkitieteessämme henkitieteissämme
elative henkitieteestämme henkitieteistämme
illative henkitieteeseemme henkitieteisiimme
henkitieteihimme
adessive henkitieteellämme henkitieteillämme
ablative henkitieteeltämme henkitieteiltämme
allative henkitieteellemme henkitieteillemme
essive henkitieteenämme henkitieteinämme
translative henkitieteeksemme henkitieteiksemme
abessive henkitieteettämme henkitieteittämme
instructive — —
comitative — henkitieteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative henkitieteenne henkitieteenne
accusative nom. henkitieteenne henkitieteenne
gen. henkitieteenne
genitive henkitieteenne henkitieteidenne
henkitieteittenne
partitive henkitiedettänne henkitieteitänne
inessive henkitieteessänne henkitieteissänne
elative henkitieteestänne henkitieteistänne
illative henkitieteeseenne henkitieteisiinne
henkitieteihinne
adessive henkitieteellänne henkitieteillänne
ablative henkitieteeltänne henkitieteiltänne
allative henkitieteellenne henkitieteillenne
essive henkitieteenänne henkitieteinänne
translative henkitieteeksenne henkitieteiksenne
abessive henkitieteettänne henkitieteittänne
instructive — —
comitative — henkitieteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative henkitieteensä henkitieteensä
accusative nom. henkitieteensä henkitieteensä
gen. henkitieteensä
genitive henkitieteensä henkitieteidensä
henkitieteittensä
partitive henkitiedettään
henkitiedettänsä 		henkitieteitään
henkitieteitänsä
inessive henkitieteessään
henkitieteessänsä 		henkitieteissään
henkitieteissänsä
elative henkitieteestään
henkitieteestänsä 		henkitieteistään
henkitieteistänsä
illative henkitieteeseensä henkitieteisiinsä
henkitieteihinsä
adessive henkitieteellään
henkitieteellänsä 		henkitieteillään
henkitieteillänsä
ablative henkitieteeltään
henkitieteeltänsä 		henkitieteiltään
henkitieteiltänsä
allative henkitieteelleen
henkitieteellensä 		henkitieteilleen
henkitieteillensä
essive henkitieteenään
henkitieteenänsä 		henkitieteinään
henkitieteinänsä
translative henkitieteekseen
henkitieteeksensä 		henkitieteikseen
henkitieteiksensä
abessive henkitieteettään
henkitieteettänsä 		henkitieteittään
henkitieteittänsä
instructive — —
comitative — henkitieteineen
henkitieteinensä

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.