hullaantuminen

Finnish

Etymology

hullaantua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhulːɑːntuminen/, [ˈhulːɑ̝ːn̪ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): hul‧laan‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): hul‧laan‧tu‧mi‧nen

Noun

hullaantuminen

  1. verbal noun of hullaantua
    1. becoming infatuated (with) or crazy (about) [with illative]

Declension

Inflection of hullaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative hullaantuminen hullaantumiset
genitive hullaantumisen hullaantumisten
hullaantumisien
partitive hullaantumista hullaantumisia
illative hullaantumiseen hullaantumisiin
singular plural
nominative hullaantuminen hullaantumiset
accusative nom. hullaantuminen hullaantumiset
gen. hullaantumisen
genitive hullaantumisen hullaantumisten
hullaantumisien
partitive hullaantumista hullaantumisia
inessive hullaantumisessa hullaantumisissa
elative hullaantumisesta hullaantumisista
illative hullaantumiseen hullaantumisiin
adessive hullaantumisella hullaantumisilla
ablative hullaantumiselta hullaantumisilta
allative hullaantumiselle hullaantumisille
essive hullaantumisena hullaantumisina
translative hullaantumiseksi hullaantumisiksi
abessive hullaantumisetta hullaantumisitta
instructive — hullaantumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of hullaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative hullaantumiseni hullaantumiseni
accusative nom. hullaantumiseni hullaantumiseni
gen. hullaantumiseni
genitive hullaantumiseni hullaantumisteni
hullaantumisieni
partitive hullaantumistani hullaantumisiani
inessive hullaantumisessani hullaantumisissani
elative hullaantumisestani hullaantumisistani
illative hullaantumiseeni hullaantumisiini
adessive hullaantumisellani hullaantumisillani
ablative hullaantumiseltani hullaantumisiltani
allative hullaantumiselleni hullaantumisilleni
essive hullaantumisenani hullaantumisinani
translative hullaantumisekseni hullaantumisikseni
abessive hullaantumisettani hullaantumisittani
instructive — —
comitative — hullaantumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative hullaantumisesi hullaantumisesi
accusative nom. hullaantumisesi hullaantumisesi
gen. hullaantumisesi
genitive hullaantumisesi hullaantumistesi
hullaantumisiesi
partitive hullaantumistasi hullaantumisiasi
inessive hullaantumisessasi hullaantumisissasi
elative hullaantumisestasi hullaantumisistasi
illative hullaantumiseesi hullaantumisiisi
adessive hullaantumisellasi hullaantumisillasi
ablative hullaantumiseltasi hullaantumisiltasi
allative hullaantumisellesi hullaantumisillesi
essive hullaantumisenasi hullaantumisinasi
translative hullaantumiseksesi hullaantumisiksesi
abessive hullaantumisettasi hullaantumisittasi
instructive — —
comitative — hullaantumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative hullaantumisemme hullaantumisemme
accusative nom. hullaantumisemme hullaantumisemme
gen. hullaantumisemme
genitive hullaantumisemme hullaantumistemme
hullaantumisiemme
partitive hullaantumistamme hullaantumisiamme
inessive hullaantumisessamme hullaantumisissamme
elative hullaantumisestamme hullaantumisistamme
illative hullaantumiseemme hullaantumisiimme
adessive hullaantumisellamme hullaantumisillamme
ablative hullaantumiseltamme hullaantumisiltamme
allative hullaantumisellemme hullaantumisillemme
essive hullaantumisenamme hullaantumisinamme
translative hullaantumiseksemme hullaantumisiksemme
abessive hullaantumisettamme hullaantumisittamme
instructive — —
comitative — hullaantumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative hullaantumisenne hullaantumisenne
accusative nom. hullaantumisenne hullaantumisenne
gen. hullaantumisenne
genitive hullaantumisenne hullaantumistenne
hullaantumisienne
partitive hullaantumistanne hullaantumisianne
inessive hullaantumisessanne hullaantumisissanne
elative hullaantumisestanne hullaantumisistanne
illative hullaantumiseenne hullaantumisiinne
adessive hullaantumisellanne hullaantumisillanne
ablative hullaantumiseltanne hullaantumisiltanne
allative hullaantumisellenne hullaantumisillenne
essive hullaantumisenanne hullaantumisinanne
translative hullaantumiseksenne hullaantumisiksenne
abessive hullaantumisettanne hullaantumisittanne
instructive — —
comitative — hullaantumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative hullaantumisensa hullaantumisensa
accusative nom. hullaantumisensa hullaantumisensa
gen. hullaantumisensa
genitive hullaantumisensa hullaantumistensa
hullaantumisiensa
partitive hullaantumistaan
hullaantumistansa 		hullaantumisiaan
hullaantumisiansa
inessive hullaantumisessaan
hullaantumisessansa 		hullaantumisissaan
hullaantumisissansa
elative hullaantumisestaan
hullaantumisestansa 		hullaantumisistaan
hullaantumisistansa
illative hullaantumiseensa hullaantumisiinsa
adessive hullaantumisellaan
hullaantumisellansa 		hullaantumisillaan
hullaantumisillansa
ablative hullaantumiseltaan
hullaantumiseltansa 		hullaantumisiltaan
hullaantumisiltansa
allative hullaantumiselleen
hullaantumisellensa 		hullaantumisilleen
hullaantumisillensa
essive hullaantumisenaan
hullaantumisenansa 		hullaantumisinaan
hullaantumisinansa
translative hullaantumisekseen
hullaantumiseksensa 		hullaantumisikseen
hullaantumisiksensa
abessive hullaantumisettaan
hullaantumisettansa 		hullaantumisittaan
hullaantumisittansa
instructive — —
comitative — hullaantumisineen
hullaantumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.