julittaa

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian юлить (julitʹ).

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈjulitːɑː/, [ˈjulʲitːɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈjulitːɑː/, [ˈjulitːɑː]
  • Rhymes: -ulitːɑː
  • Hyphenation: ju‧lit‧taa

Verb

julittaa

  1. (transitive) to steer with one peddle

Conjugation

Conjugation of julittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular julitan en julita 1st singular oon julittant, oon julittanut en oo julittant, en oo julittanut
2nd singular julitat et julita 2nd singular oot julittant, oot julittanut et oo julittant, et oo julittanut
3rd singular julittaa ei julita 3rd singular ono julittant, ono julittanut ei oo julittant, ei oo julittanut
1st plural julitamma emmä julita 1st plural oomma julittanneet emmä oo julittanneet
2nd plural julitatta että julita 2nd plural ootta julittanneet että oo julittanneet
3rd plural julittaat1), julittavat2), julitettaa evät julita, ei juliteta 3rd plural ovat julittanneet evät oo julittanneet, ei oo julitettu
impersonal julitettaa ei juliteta impersonal ono julitettu ei oo julitettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular julitin en julittant, en julittanut 1st singular olin julittant, olin julittanut en olt julittant, en olt julittanut
2nd singular julitit et julittant, et julittanut 2nd singular olit julittant, olit julittanut et olt julittant, et olt julittanut
3rd singular julitti ei julittant, ei julittanut 3rd singular oli julittant, oli julittanut ei olt julittant, ei olt julittanut
1st plural julitimma emmä julittanneet 1st plural olimma julittanneet emmä olleet julittanneet
2nd plural julititta että julittanneet 2nd plural olitta julittanneet että olleet julittanneet
3rd plural julittiit1), julittivat2), julitettii evät julittanneet, ei julitettu 3rd plural olivat julittanneet evät olleet julittanneet, ei olt julitettu
impersonal julitettii ei julitettu impersonal oli julitettu ei olt julitettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular julittaisin en julittais 1st singular olisin julittant, olisin julittanut en olis julittant, en olis julittanut
2nd singular julittaisit, julittaist1) et julittais 2nd singular olisit julittant, olisit julittanut et olis julittant, et olis julittanut
3rd singular julittais ei julittais 3rd singular olis julittant, olis julittanut ei olis julittant, ei olis julittanut
1st plural julittaisimma emmä julittais 1st plural olisimma julittanneet emmä olis julittanneet
2nd plural julittaisitta että julittais 2nd plural olisitta julittanneet että olis julittanneet
3rd plural julittaisiit1), julittaisivat2), julitettais evät julittais, ei julitettais 3rd plural olisivat julittanneet evät olis julittanneet, ei olis julitettu
impersonal julitettais ei julitettais impersonal olis julitettu ei olis julitettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular julita elä julita 2nd singular oo julittant, oo julittanut elä oo julittant, elä oo julittanut
3rd singular julittakkoo elköö julittako 3rd singular olkoo julittant, olkoo julittanut elköö olko julittant, elköö olko julittanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural julittakkaa elkää julittako 2nd plural olkaa julittanneet elkää olko julittanneet
3rd plural julittakkoot elkööt julittako, elköö julitettako 3rd plural olkoot julittanneet elkööt olko julittanneet, elköö olko julitettu
impersonal julitettakoo elköö julitettako impersonal olkoo julitettu elköö olko julitettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular julittanen en julittane
2nd singular julittanet et julittane
3rd singular julittannoo ei julittane
1st plural julittanemma emmä julittane
2nd plural julittanetta että julittane
3rd plural julittannoot evät julittane, ei julitettane
impersonal julitettanoo ei julitettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st julittaa present julittava julitettava
2nd inessive julittaes past julittant, julittanut julitettu
instructive julittaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (julittakkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative julittammaa
inessive julittamas
elative julittamast
abessive julittamata
4th nominative julittamiin
partitive julittamista, julittamist

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 110
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.