kaavi

See also: Kaavi

Finnish

Verb

kaavi

  1. inflection of kaapia:
    1. present active indicative connegative
    2. second-person singular present imperative
    3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

Ingrian

Etymology

Cognates include Finnish kaavi and Veps kavi.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkɑːʋi/, [ˈkɑːʋʲ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkɑːʋi/, [ˈkɑːʋi]
  • Rhymes: -ɑːʋʲ, -ɑːʋi
  • Hyphenation: kaa‧vi

Noun

kaavi

  1. ladle

Declension

Declension of kaavi (type 5/vahti, no gradation)
singular plural
nominative kaavi kaavit
genitive kaavin kaaviin, kaaviloin
partitive kaavia kaavija, kaaviloja
illative kaavii kaavii, kaaviloihe
inessive kaaviis kaaviis, kaavilois
elative kaavist kaaviist, kaaviloist
allative kaaville kaaviille, kaaviloille
adessive kaaviil kaaviil, kaaviloil
ablative kaavilt kaaviilt, kaaviloilt
translative kaaviks kaaviiks, kaaviloiks
essive kaavinna, kaaviin kaaviinna, kaaviloinna, kaaviin, kaaviloin
exessive1) kaavint kaaviint, kaaviloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 149
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.