kellokas

Finnish

Etymology

kello (“bell”) +‎ -kas

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkelːokɑs/, [ˈk̟e̞lːo̞kɑ̝s̠]
  • Rhymes: -elːokɑs
  • Syllabification(key): kel‧lo‧kas
  • Hyphenation(key): kel‧lo‧kas

Noun

kellokas

  1. A bellwether (leading animal of a flock, having a bell hung round its neck).
  2. (informal) A spokesman (one who speaks on behalf of a group).

Declension

Inflection of kellokas (Kotus type 41*A/vieras, kk-k gradation)
nominative kellokas kellokkaat
genitive kellokkaan kellokkaiden
kellokkaitten
partitive kellokasta kellokkaita
illative kellokkaaseen kellokkaisiin
singular plural
nominative kellokas kellokkaat
accusative nom. kellokas kellokkaat
gen. kellokkaan
genitive kellokkaan kellokkaiden
kellokkaitten
kellokasten rare
partitive kellokasta kellokkaita
inessive kellokkaassa kellokkaissa
elative kellokkaasta kellokkaista
illative kellokkaaseen kellokkaisiin
kellokkaihin rare
adessive kellokkaalla kellokkailla
ablative kellokkaalta kellokkailta
allative kellokkaalle kellokkaille
essive kellokkaana kellokkaina
translative kellokkaaksi kellokkaiksi
abessive kellokkaatta kellokkaitta
instructive — kellokkain
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kellokas (Kotus type 41*A/vieras, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kellokkaani kellokkaani
accusative nom. kellokkaani kellokkaani
gen. kellokkaani
genitive kellokkaani kellokkaideni
kellokkaitteni
kellokasteni rare
partitive kellokastani kellokkaitani
inessive kellokkaassani kellokkaissani
elative kellokkaastani kellokkaistani
illative kellokkaaseeni kellokkaisiini
kellokkaihini rare
adessive kellokkaallani kellokkaillani
ablative kellokkaaltani kellokkailtani
allative kellokkaalleni kellokkailleni
essive kellokkaanani kellokkainani
translative kellokkaakseni kellokkaikseni
abessive kellokkaattani kellokkaittani
instructive — —
comitative — kellokkaineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kellokkaasi kellokkaasi
accusative nom. kellokkaasi kellokkaasi
gen. kellokkaasi
genitive kellokkaasi kellokkaidesi
kellokkaittesi
kellokastesi rare
partitive kellokastasi kellokkaitasi
inessive kellokkaassasi kellokkaissasi
elative kellokkaastasi kellokkaistasi
illative kellokkaaseesi kellokkaisiisi
kellokkaihisi rare
adessive kellokkaallasi kellokkaillasi
ablative kellokkaaltasi kellokkailtasi
allative kellokkaallesi kellokkaillesi
essive kellokkaanasi kellokkainasi
translative kellokkaaksesi kellokkaiksesi
abessive kellokkaattasi kellokkaittasi
instructive — —
comitative — kellokkainesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kellokkaamme kellokkaamme
accusative nom. kellokkaamme kellokkaamme
gen. kellokkaamme
genitive kellokkaamme kellokkaidemme
kellokkaittemme
kellokastemme rare
partitive kellokastamme kellokkaitamme
inessive kellokkaassamme kellokkaissamme
elative kellokkaastamme kellokkaistamme
illative kellokkaaseemme kellokkaisiimme
kellokkaihimme rare
adessive kellokkaallamme kellokkaillamme
ablative kellokkaaltamme kellokkailtamme
allative kellokkaallemme kellokkaillemme
essive kellokkaanamme kellokkainamme
translative kellokkaaksemme kellokkaiksemme
abessive kellokkaattamme kellokkaittamme
instructive — —
comitative — kellokkainemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kellokkaanne kellokkaanne
accusative nom. kellokkaanne kellokkaanne
gen. kellokkaanne
genitive kellokkaanne kellokkaidenne
kellokkaittenne
kellokastenne rare
partitive kellokastanne kellokkaitanne
inessive kellokkaassanne kellokkaissanne
elative kellokkaastanne kellokkaistanne
illative kellokkaaseenne kellokkaisiinne
kellokkaihinne rare
adessive kellokkaallanne kellokkaillanne
ablative kellokkaaltanne kellokkailtanne
allative kellokkaallenne kellokkaillenne
essive kellokkaananne kellokkainanne
translative kellokkaaksenne kellokkaiksenne
abessive kellokkaattanne kellokkaittanne
instructive — —
comitative — kellokkainenne
third-person possessor
singular plural
nominative kellokkaansa kellokkaansa
accusative nom. kellokkaansa kellokkaansa
gen. kellokkaansa
genitive kellokkaansa kellokkaidensa
kellokkaittensa
kellokastensa rare
partitive kellokastaan
kellokastansa 		kellokkaitaan
kellokkaitansa
inessive kellokkaassaan
kellokkaassansa 		kellokkaissaan
kellokkaissansa
elative kellokkaastaan
kellokkaastansa 		kellokkaistaan
kellokkaistansa
illative kellokkaaseensa kellokkaisiinsa
kellokkaihinsa rare
adessive kellokkaallaan
kellokkaallansa 		kellokkaillaan
kellokkaillansa
ablative kellokkaaltaan
kellokkaaltansa 		kellokkailtaan
kellokkailtansa
allative kellokkaalleen
kellokkaallensa 		kellokkailleen
kellokkaillensa
essive kellokkaanaan
kellokkaanansa 		kellokkainaan
kellokkainansa
translative kellokkaakseen
kellokkaaksensa 		kellokkaikseen
kellokkaiksensa
abessive kellokkaattaan
kellokkaattansa 		kellokkaittaan
kellokkaittansa
instructive — —
comitative — kellokkaineen
kellokkainensa

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.