kollimoida

Finnish

Etymology

Internationalism (see English collimate), adapted with the suffix +‎ -oida.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkolːimoi̯dɑˣ/, [ˈko̞lːiˌmo̞i̯dɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -oidɑ
  • Syllabification(key): kol‧li‧moi‧da
  • Hyphenation(key): kol‧li‧moi‧da

Verb

kollimoida

  1. (transitive) to collimate

Conjugation

Inflection of kollimoida (Kotus type 62/voida, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kollimoin en kollimoi 1st sing. olen kollimoinut en ole kollimoinut
2nd sing. kollimoit et kollimoi 2nd sing. olet kollimoinut et ole kollimoinut
3rd sing. kollimoi ei kollimoi 3rd sing. on kollimoinut ei ole kollimoinut
1st plur. kollimoimme emme kollimoi 1st plur. olemme kollimoineet emme ole kollimoineet
2nd plur. kollimoitte ette kollimoi 2nd plur. olette kollimoineet ette ole kollimoineet
3rd plur. kollimoivat eivät kollimoi 3rd plur. ovat kollimoineet eivät ole kollimoineet
passive kollimoidaan ei kollimoida passive on kollimoitu ei ole kollimoitu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kollimoin en kollimoinut 1st sing. olin kollimoinut en ollut kollimoinut
2nd sing. kollimoit et kollimoinut 2nd sing. olit kollimoinut et ollut kollimoinut
3rd sing. kollimoi ei kollimoinut 3rd sing. oli kollimoinut ei ollut kollimoinut
1st plur. kollimoimme emme kollimoineet 1st plur. olimme kollimoineet emme olleet kollimoineet
2nd plur. kollimoitte ette kollimoineet 2nd plur. olitte kollimoineet ette olleet kollimoineet
3rd plur. kollimoivat eivät kollimoineet 3rd plur. olivat kollimoineet eivät olleet kollimoineet
passive kollimoitiin ei kollimoitu passive oli kollimoitu ei ollut kollimoitu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kollimoisin en kollimoisi 1st sing. olisin kollimoinut en olisi kollimoinut
2nd sing. kollimoisit et kollimoisi 2nd sing. olisit kollimoinut et olisi kollimoinut
3rd sing. kollimoisi ei kollimoisi 3rd sing. olisi kollimoinut ei olisi kollimoinut
1st plur. kollimoisimme emme kollimoisi 1st plur. olisimme kollimoineet emme olisi kollimoineet
2nd plur. kollimoisitte ette kollimoisi 2nd plur. olisitte kollimoineet ette olisi kollimoineet
3rd plur. kollimoisivat eivät kollimoisi 3rd plur. olisivat kollimoineet eivät olisi kollimoineet
passive kollimoitaisiin ei kollimoitaisi passive olisi kollimoitu ei olisi kollimoitu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kollimoi älä kollimoi 2nd sing. — —
3rd sing. kollimoikoon älköön kollimoiko 3rd sing. olkoon kollimoinut älköön olko kollimoinut
1st plur. kollimoikaamme älkäämme kollimoiko 1st plur. — —
2nd plur. kollimoikaa älkää kollimoiko 2nd plur. — —
3rd plur. kollimoikoot älkööt kollimoiko 3rd plur. olkoot kollimoineet älkööt olko kollimoineet
passive kollimoitakoon älköön kollimoitako passive olkoon kollimoitu älköön olko kollimoitu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kollimoinen en kollimoine 1st sing. lienen kollimoinut en liene kollimoinut
2nd sing. kollimoinet et kollimoine 2nd sing. lienet kollimoinut et liene kollimoinut
3rd sing. kollimoinee ei kollimoine 3rd sing. lienee kollimoinut ei liene kollimoinut
1st plur. kollimoinemme emme kollimoine 1st plur. lienemme kollimoineet emme liene kollimoineet
2nd plur. kollimoinette ette kollimoine 2nd plur. lienette kollimoineet ette liene kollimoineet
3rd plur. kollimoinevat eivät kollimoine 3rd plur. lienevät kollimoineet eivät liene kollimoineet
passive kollimoitaneen ei kollimoitane passive lienee kollimoitu ei liene kollimoitu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kollimoida present kollimoiva kollimoitava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kollimoidakseni kollimoidaksemme
2nd kollimoidaksesi kollimoidaksenne
3rd kollimoidakseen
kollimoidaksensa
past kollimoinut kollimoitu
2nd inessive2 kollimoidessa kollimoitaessa agent4 kollimoima
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kollimoidessani kollimoidessamme
2nd kollimoidessasi kollimoidessanne
3rd kollimoidessaan
kollimoidessansa
negative kollimoimaton
instructive kollimoiden —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive kollimoimassa —
elative kollimoimasta —
illative kollimoimaan —
adessive kollimoimalla —
abessive kollimoimatta —
instructive kollimoiman kollimoitaman
4th3 verbal noun kollimoiminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kollimoimaisillani kollimoimaisillamme
2nd kollimoimaisillasi kollimoimaisillanne
3rd kollimoimaisillaan
kollimoimaisillansa

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.