kummastuminen

Finnish

Etymology

kummastua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkumːɑstuminen/, [ˈkumːɑ̝s̠ˌtumine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): kum‧mas‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): kum‧mas‧tu‧mi‧nen

Noun

kummastuminen

  1. verbal noun of kummastua
    1. being surprised

Declension

Inflection of kummastuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kummastuminen kummastumiset
genitive kummastumisen kummastumisten
kummastumisien
partitive kummastumista kummastumisia
illative kummastumiseen kummastumisiin
singular plural
nominative kummastuminen kummastumiset
accusative nom. kummastuminen kummastumiset
gen. kummastumisen
genitive kummastumisen kummastumisten
kummastumisien
partitive kummastumista kummastumisia
inessive kummastumisessa kummastumisissa
elative kummastumisesta kummastumisista
illative kummastumiseen kummastumisiin
adessive kummastumisella kummastumisilla
ablative kummastumiselta kummastumisilta
allative kummastumiselle kummastumisille
essive kummastumisena kummastumisina
translative kummastumiseksi kummastumisiksi
abessive kummastumisetta kummastumisitta
instructive — kummastumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kummastuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kummastumiseni kummastumiseni
accusative nom. kummastumiseni kummastumiseni
gen. kummastumiseni
genitive kummastumiseni kummastumisteni
kummastumisieni
partitive kummastumistani kummastumisiani
inessive kummastumisessani kummastumisissani
elative kummastumisestani kummastumisistani
illative kummastumiseeni kummastumisiini
adessive kummastumisellani kummastumisillani
ablative kummastumiseltani kummastumisiltani
allative kummastumiselleni kummastumisilleni
essive kummastumisenani kummastumisinani
translative kummastumisekseni kummastumisikseni
abessive kummastumisettani kummastumisittani
instructive — —
comitative — kummastumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kummastumisesi kummastumisesi
accusative nom. kummastumisesi kummastumisesi
gen. kummastumisesi
genitive kummastumisesi kummastumistesi
kummastumisiesi
partitive kummastumistasi kummastumisiasi
inessive kummastumisessasi kummastumisissasi
elative kummastumisestasi kummastumisistasi
illative kummastumiseesi kummastumisiisi
adessive kummastumisellasi kummastumisillasi
ablative kummastumiseltasi kummastumisiltasi
allative kummastumisellesi kummastumisillesi
essive kummastumisenasi kummastumisinasi
translative kummastumiseksesi kummastumisiksesi
abessive kummastumisettasi kummastumisittasi
instructive — —
comitative — kummastumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kummastumisemme kummastumisemme
accusative nom. kummastumisemme kummastumisemme
gen. kummastumisemme
genitive kummastumisemme kummastumistemme
kummastumisiemme
partitive kummastumistamme kummastumisiamme
inessive kummastumisessamme kummastumisissamme
elative kummastumisestamme kummastumisistamme
illative kummastumiseemme kummastumisiimme
adessive kummastumisellamme kummastumisillamme
ablative kummastumiseltamme kummastumisiltamme
allative kummastumisellemme kummastumisillemme
essive kummastumisenamme kummastumisinamme
translative kummastumiseksemme kummastumisiksemme
abessive kummastumisettamme kummastumisittamme
instructive — —
comitative — kummastumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kummastumisenne kummastumisenne
accusative nom. kummastumisenne kummastumisenne
gen. kummastumisenne
genitive kummastumisenne kummastumistenne
kummastumisienne
partitive kummastumistanne kummastumisianne
inessive kummastumisessanne kummastumisissanne
elative kummastumisestanne kummastumisistanne
illative kummastumiseenne kummastumisiinne
adessive kummastumisellanne kummastumisillanne
ablative kummastumiseltanne kummastumisiltanne
allative kummastumisellenne kummastumisillenne
essive kummastumisenanne kummastumisinanne
translative kummastumiseksenne kummastumisiksenne
abessive kummastumisettanne kummastumisittanne
instructive — —
comitative — kummastumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kummastumisensa kummastumisensa
accusative nom. kummastumisensa kummastumisensa
gen. kummastumisensa
genitive kummastumisensa kummastumistensa
kummastumisiensa
partitive kummastumistaan
kummastumistansa 		kummastumisiaan
kummastumisiansa
inessive kummastumisessaan
kummastumisessansa 		kummastumisissaan
kummastumisissansa
elative kummastumisestaan
kummastumisestansa 		kummastumisistaan
kummastumisistansa
illative kummastumiseensa kummastumisiinsa
adessive kummastumisellaan
kummastumisellansa 		kummastumisillaan
kummastumisillansa
ablative kummastumiseltaan
kummastumiseltansa 		kummastumisiltaan
kummastumisiltansa
allative kummastumiselleen
kummastumisellensa 		kummastumisilleen
kummastumisillensa
essive kummastumisenaan
kummastumisenansa 		kummastumisinaan
kummastumisinansa
translative kummastumisekseen
kummastumiseksensa 		kummastumisikseen
kummastumisiksensa
abessive kummastumisettaan
kummastumisettansa 		kummastumisittaan
kummastumisittansa
instructive — —
comitative — kummastumisineen
kummastumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.