kuulumaton

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkuːlumɑton/, [ˈkuːluˌmɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification(key): kuu‧lu‧ma‧ton
  • Hyphenation(key): kuu‧lu‧ma‧ton

Adjective

kuulumaton

  1. unheard, inaudible

Declension

Inflection of kuulumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative kuulumaton kuulumattomat
genitive kuulumattoman kuulumattomien
partitive kuulumatonta kuulumattomia
illative kuulumattomaan kuulumattomiin
singular plural
nominative kuulumaton kuulumattomat
accusative nom. kuulumaton kuulumattomat
gen. kuulumattoman
genitive kuulumattoman kuulumattomien
kuulumatonten rare
partitive kuulumatonta kuulumattomia
inessive kuulumattomassa kuulumattomissa
elative kuulumattomasta kuulumattomista
illative kuulumattomaan kuulumattomiin
adessive kuulumattomalla kuulumattomilla
ablative kuulumattomalta kuulumattomilta
allative kuulumattomalle kuulumattomille
essive kuulumattomana kuulumattomina
translative kuulumattomaksi kuulumattomiksi
abessive kuulumattomatta kuulumattomitta
instructive — kuulumattomin
comitative — kuulumattomine
Possessive forms of kuulumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kuulumattomani kuulumattomani
accusative nom. kuulumattomani kuulumattomani
gen. kuulumattomani
genitive kuulumattomani kuulumattomieni
kuulumatonteni rare
partitive kuulumatontani kuulumattomiani
inessive kuulumattomassani kuulumattomissani
elative kuulumattomastani kuulumattomistani
illative kuulumattomaani kuulumattomiini
adessive kuulumattomallani kuulumattomillani
ablative kuulumattomaltani kuulumattomiltani
allative kuulumattomalleni kuulumattomilleni
essive kuulumattomanani kuulumattominani
translative kuulumattomakseni kuulumattomikseni
abessive kuulumattomattani kuulumattomittani
instructive — —
comitative — kuulumattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kuulumattomasi kuulumattomasi
accusative nom. kuulumattomasi kuulumattomasi
gen. kuulumattomasi
genitive kuulumattomasi kuulumattomiesi
kuulumatontesi rare
partitive kuulumatontasi kuulumattomiasi
inessive kuulumattomassasi kuulumattomissasi
elative kuulumattomastasi kuulumattomistasi
illative kuulumattomaasi kuulumattomiisi
adessive kuulumattomallasi kuulumattomillasi
ablative kuulumattomaltasi kuulumattomiltasi
allative kuulumattomallesi kuulumattomillesi
essive kuulumattomanasi kuulumattominasi
translative kuulumattomaksesi kuulumattomiksesi
abessive kuulumattomattasi kuulumattomittasi
instructive — —
comitative — kuulumattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kuulumattomamme kuulumattomamme
accusative nom. kuulumattomamme kuulumattomamme
gen. kuulumattomamme
genitive kuulumattomamme kuulumattomiemme
kuulumatontemme rare
partitive kuulumatontamme kuulumattomiamme
inessive kuulumattomassamme kuulumattomissamme
elative kuulumattomastamme kuulumattomistamme
illative kuulumattomaamme kuulumattomiimme
adessive kuulumattomallamme kuulumattomillamme
ablative kuulumattomaltamme kuulumattomiltamme
allative kuulumattomallemme kuulumattomillemme
essive kuulumattomanamme kuulumattominamme
translative kuulumattomaksemme kuulumattomiksemme
abessive kuulumattomattamme kuulumattomittamme
instructive — —
comitative — kuulumattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kuulumattomanne kuulumattomanne
accusative nom. kuulumattomanne kuulumattomanne
gen. kuulumattomanne
genitive kuulumattomanne kuulumattomienne
kuulumatontenne rare
partitive kuulumatontanne kuulumattomianne
inessive kuulumattomassanne kuulumattomissanne
elative kuulumattomastanne kuulumattomistanne
illative kuulumattomaanne kuulumattomiinne
adessive kuulumattomallanne kuulumattomillanne
ablative kuulumattomaltanne kuulumattomiltanne
allative kuulumattomallenne kuulumattomillenne
essive kuulumattomananne kuulumattominanne
translative kuulumattomaksenne kuulumattomiksenne
abessive kuulumattomattanne kuulumattomittanne
instructive — —
comitative — kuulumattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative kuulumattomansa kuulumattomansa
accusative nom. kuulumattomansa kuulumattomansa
gen. kuulumattomansa
genitive kuulumattomansa kuulumattomiensa
kuulumatontensa rare
partitive kuulumatontaan
kuulumatontansa 		kuulumattomiaan
kuulumattomiansa
inessive kuulumattomassaan
kuulumattomassansa 		kuulumattomissaan
kuulumattomissansa
elative kuulumattomastaan
kuulumattomastansa 		kuulumattomistaan
kuulumattomistansa
illative kuulumattomaansa kuulumattomiinsa
adessive kuulumattomallaan
kuulumattomallansa 		kuulumattomillaan
kuulumattomillansa
ablative kuulumattomaltaan
kuulumattomaltansa 		kuulumattomiltaan
kuulumattomiltansa
allative kuulumattomalleen
kuulumattomallensa 		kuulumattomilleen
kuulumattomillensa
essive kuulumattomanaan
kuulumattomanansa 		kuulumattominaan
kuulumattominansa
translative kuulumattomakseen
kuulumattomaksensa 		kuulumattomikseen
kuulumattomiksensa
abessive kuulumattomattaan
kuulumattomattansa 		kuulumattomittaan
kuulumattomittansa
instructive — —
comitative — kuulumattomineen
kuulumattominensa

Derived terms

Participle

kuulumaton

  1. negative participle of kuulua

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.