monihenkinen

Finnish

Etymology

moni- +‎ henki +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmoniˌheŋkinen/, [ˈmo̞niˌhe̞ŋk̟ine̞n]
  • Rhymes: -eŋkinen
  • Syllabification(key): mo‧ni‧hen‧ki‧nen
  • Hyphenation(key): moni‧henki‧nen

Adjective

monihenkinen

  1. multiperson (of or pertaining to more than one person)

Declension

Inflection of monihenkinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative monihenkinen monihenkiset
genitive monihenkisen monihenkisten
monihenkisien
partitive monihenkistä monihenkisiä
illative monihenkiseen monihenkisiin
singular plural
nominative monihenkinen monihenkiset
accusative nom. monihenkinen monihenkiset
gen. monihenkisen
genitive monihenkisen monihenkisten
monihenkisien
partitive monihenkistä monihenkisiä
inessive monihenkisessä monihenkisissä
elative monihenkisestä monihenkisistä
illative monihenkiseen monihenkisiin
adessive monihenkisellä monihenkisillä
ablative monihenkiseltä monihenkisiltä
allative monihenkiselle monihenkisille
essive monihenkisenä monihenkisinä
translative monihenkiseksi monihenkisiksi
abessive monihenkisettä monihenkisittä
instructive — monihenkisin
comitative — monihenkisine
Possessive forms of monihenkinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative monihenkiseni monihenkiseni
accusative nom. monihenkiseni monihenkiseni
gen. monihenkiseni
genitive monihenkiseni monihenkisteni
monihenkisieni
partitive monihenkistäni monihenkisiäni
inessive monihenkisessäni monihenkisissäni
elative monihenkisestäni monihenkisistäni
illative monihenkiseeni monihenkisiini
adessive monihenkiselläni monihenkisilläni
ablative monihenkiseltäni monihenkisiltäni
allative monihenkiselleni monihenkisilleni
essive monihenkisenäni monihenkisinäni
translative monihenkisekseni monihenkisikseni
abessive monihenkisettäni monihenkisittäni
instructive — —
comitative — monihenkisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative monihenkisesi monihenkisesi
accusative nom. monihenkisesi monihenkisesi
gen. monihenkisesi
genitive monihenkisesi monihenkistesi
monihenkisiesi
partitive monihenkistäsi monihenkisiäsi
inessive monihenkisessäsi monihenkisissäsi
elative monihenkisestäsi monihenkisistäsi
illative monihenkiseesi monihenkisiisi
adessive monihenkiselläsi monihenkisilläsi
ablative monihenkiseltäsi monihenkisiltäsi
allative monihenkisellesi monihenkisillesi
essive monihenkisenäsi monihenkisinäsi
translative monihenkiseksesi monihenkisiksesi
abessive monihenkisettäsi monihenkisittäsi
instructive — —
comitative — monihenkisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative monihenkisemme monihenkisemme
accusative nom. monihenkisemme monihenkisemme
gen. monihenkisemme
genitive monihenkisemme monihenkistemme
monihenkisiemme
partitive monihenkistämme monihenkisiämme
inessive monihenkisessämme monihenkisissämme
elative monihenkisestämme monihenkisistämme
illative monihenkiseemme monihenkisiimme
adessive monihenkisellämme monihenkisillämme
ablative monihenkiseltämme monihenkisiltämme
allative monihenkisellemme monihenkisillemme
essive monihenkisenämme monihenkisinämme
translative monihenkiseksemme monihenkisiksemme
abessive monihenkisettämme monihenkisittämme
instructive — —
comitative — monihenkisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative monihenkisenne monihenkisenne
accusative nom. monihenkisenne monihenkisenne
gen. monihenkisenne
genitive monihenkisenne monihenkistenne
monihenkisienne
partitive monihenkistänne monihenkisiänne
inessive monihenkisessänne monihenkisissänne
elative monihenkisestänne monihenkisistänne
illative monihenkiseenne monihenkisiinne
adessive monihenkisellänne monihenkisillänne
ablative monihenkiseltänne monihenkisiltänne
allative monihenkisellenne monihenkisillenne
essive monihenkisenänne monihenkisinänne
translative monihenkiseksenne monihenkisiksenne
abessive monihenkisettänne monihenkisittänne
instructive — —
comitative — monihenkisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative monihenkisensä monihenkisensä
accusative nom. monihenkisensä monihenkisensä
gen. monihenkisensä
genitive monihenkisensä monihenkistensä
monihenkisiensä
partitive monihenkistään
monihenkistänsä 		monihenkisiään
monihenkisiänsä
inessive monihenkisessään
monihenkisessänsä 		monihenkisissään
monihenkisissänsä
elative monihenkisestään
monihenkisestänsä 		monihenkisistään
monihenkisistänsä
illative monihenkiseensä monihenkisiinsä
adessive monihenkisellään
monihenkisellänsä 		monihenkisillään
monihenkisillänsä
ablative monihenkiseltään
monihenkiseltänsä 		monihenkisiltään
monihenkisiltänsä
allative monihenkiselleen
monihenkisellensä 		monihenkisilleen
monihenkisillensä
essive monihenkisenään
monihenkisenänsä 		monihenkisinään
monihenkisinänsä
translative monihenkisekseen
monihenkiseksensä 		monihenkisikseen
monihenkisiksensä
abessive monihenkisettään
monihenkisettänsä 		monihenkisittään
monihenkisittänsä
instructive — —
comitative — monihenkisineen
monihenkisinensä

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.