monikiteinen

Finnish

Etymology

moni +‎ kide +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmoniˌkitei̯nen/, [ˈmo̞niˌk̟it̪e̞i̯ne̞n]
  • Rhymes: -iteinen
  • Syllabification(key): mo‧ni‧ki‧tei‧nen
  • Hyphenation(key): moni‧kitei‧nen

Adjective

monikiteinen

  1. polycrystalline
    monikiteinen pii ― polysilicon

Declension

Inflection of monikiteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative monikiteinen monikiteiset
genitive monikiteisen monikiteisten
monikiteisien
partitive monikiteistä monikiteisiä
illative monikiteiseen monikiteisiin
singular plural
nominative monikiteinen monikiteiset
accusative nom. monikiteinen monikiteiset
gen. monikiteisen
genitive monikiteisen monikiteisten
monikiteisien
partitive monikiteistä monikiteisiä
inessive monikiteisessä monikiteisissä
elative monikiteisestä monikiteisistä
illative monikiteiseen monikiteisiin
adessive monikiteisellä monikiteisillä
ablative monikiteiseltä monikiteisiltä
allative monikiteiselle monikiteisille
essive monikiteisenä monikiteisinä
translative monikiteiseksi monikiteisiksi
abessive monikiteisettä monikiteisittä
instructive — monikiteisin
comitative — monikiteisine
Possessive forms of monikiteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative monikiteiseni monikiteiseni
accusative nom. monikiteiseni monikiteiseni
gen. monikiteiseni
genitive monikiteiseni monikiteisteni
monikiteisieni
partitive monikiteistäni monikiteisiäni
inessive monikiteisessäni monikiteisissäni
elative monikiteisestäni monikiteisistäni
illative monikiteiseeni monikiteisiini
adessive monikiteiselläni monikiteisilläni
ablative monikiteiseltäni monikiteisiltäni
allative monikiteiselleni monikiteisilleni
essive monikiteisenäni monikiteisinäni
translative monikiteisekseni monikiteisikseni
abessive monikiteisettäni monikiteisittäni
instructive — —
comitative — monikiteisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative monikiteisesi monikiteisesi
accusative nom. monikiteisesi monikiteisesi
gen. monikiteisesi
genitive monikiteisesi monikiteistesi
monikiteisiesi
partitive monikiteistäsi monikiteisiäsi
inessive monikiteisessäsi monikiteisissäsi
elative monikiteisestäsi monikiteisistäsi
illative monikiteiseesi monikiteisiisi
adessive monikiteiselläsi monikiteisilläsi
ablative monikiteiseltäsi monikiteisiltäsi
allative monikiteisellesi monikiteisillesi
essive monikiteisenäsi monikiteisinäsi
translative monikiteiseksesi monikiteisiksesi
abessive monikiteisettäsi monikiteisittäsi
instructive — —
comitative — monikiteisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative monikiteisemme monikiteisemme
accusative nom. monikiteisemme monikiteisemme
gen. monikiteisemme
genitive monikiteisemme monikiteistemme
monikiteisiemme
partitive monikiteistämme monikiteisiämme
inessive monikiteisessämme monikiteisissämme
elative monikiteisestämme monikiteisistämme
illative monikiteiseemme monikiteisiimme
adessive monikiteisellämme monikiteisillämme
ablative monikiteiseltämme monikiteisiltämme
allative monikiteisellemme monikiteisillemme
essive monikiteisenämme monikiteisinämme
translative monikiteiseksemme monikiteisiksemme
abessive monikiteisettämme monikiteisittämme
instructive — —
comitative — monikiteisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative monikiteisenne monikiteisenne
accusative nom. monikiteisenne monikiteisenne
gen. monikiteisenne
genitive monikiteisenne monikiteistenne
monikiteisienne
partitive monikiteistänne monikiteisiänne
inessive monikiteisessänne monikiteisissänne
elative monikiteisestänne monikiteisistänne
illative monikiteiseenne monikiteisiinne
adessive monikiteisellänne monikiteisillänne
ablative monikiteiseltänne monikiteisiltänne
allative monikiteisellenne monikiteisillenne
essive monikiteisenänne monikiteisinänne
translative monikiteiseksenne monikiteisiksenne
abessive monikiteisettänne monikiteisittänne
instructive — —
comitative — monikiteisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative monikiteisensä monikiteisensä
accusative nom. monikiteisensä monikiteisensä
gen. monikiteisensä
genitive monikiteisensä monikiteistensä
monikiteisiensä
partitive monikiteistään
monikiteistänsä 		monikiteisiään
monikiteisiänsä
inessive monikiteisessään
monikiteisessänsä 		monikiteisissään
monikiteisissänsä
elative monikiteisestään
monikiteisestänsä 		monikiteisistään
monikiteisistänsä
illative monikiteiseensä monikiteisiinsä
adessive monikiteisellään
monikiteisellänsä 		monikiteisillään
monikiteisillänsä
ablative monikiteiseltään
monikiteiseltänsä 		monikiteisiltään
monikiteisiltänsä
allative monikiteiselleen
monikiteisellensä 		monikiteisilleen
monikiteisillensä
essive monikiteisenään
monikiteisenänsä 		monikiteisinään
monikiteisinänsä
translative monikiteisekseen
monikiteiseksensä 		monikiteisikseen
monikiteisiksensä
abessive monikiteisettään
monikiteisettänsä 		monikiteisittään
monikiteisittänsä
instructive — —
comitative — monikiteisineen
monikiteisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.