monipaikkainen

Finnish

Etymology

moni +‎ paikka +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmoniˌpɑi̯kːɑi̯nen/, [ˈmo̞niˌpɑ̝i̯kːɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑikːɑinen
  • Syllabification(key): mo‧ni‧paik‧kai‧nen
  • Hyphenation(key): moni‧paikkai‧nen

Adjective

monipaikkainen

  1. multilocational
  2. with multiple seats, slots, etc.

Declension

Inflection of monipaikkainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative monipaikkainen monipaikkaiset
genitive monipaikkaisen monipaikkaisten
monipaikkaisien
partitive monipaikkaista monipaikkaisia
illative monipaikkaiseen monipaikkaisiin
singular plural
nominative monipaikkainen monipaikkaiset
accusative nom. monipaikkainen monipaikkaiset
gen. monipaikkaisen
genitive monipaikkaisen monipaikkaisten
monipaikkaisien
partitive monipaikkaista monipaikkaisia
inessive monipaikkaisessa monipaikkaisissa
elative monipaikkaisesta monipaikkaisista
illative monipaikkaiseen monipaikkaisiin
adessive monipaikkaisella monipaikkaisilla
ablative monipaikkaiselta monipaikkaisilta
allative monipaikkaiselle monipaikkaisille
essive monipaikkaisena monipaikkaisina
translative monipaikkaiseksi monipaikkaisiksi
abessive monipaikkaisetta monipaikkaisitta
instructive — monipaikkaisin
comitative — monipaikkaisine
Possessive forms of monipaikkainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative monipaikkaiseni monipaikkaiseni
accusative nom. monipaikkaiseni monipaikkaiseni
gen. monipaikkaiseni
genitive monipaikkaiseni monipaikkaisteni
monipaikkaisieni
partitive monipaikkaistani monipaikkaisiani
inessive monipaikkaisessani monipaikkaisissani
elative monipaikkaisestani monipaikkaisistani
illative monipaikkaiseeni monipaikkaisiini
adessive monipaikkaisellani monipaikkaisillani
ablative monipaikkaiseltani monipaikkaisiltani
allative monipaikkaiselleni monipaikkaisilleni
essive monipaikkaisenani monipaikkaisinani
translative monipaikkaisekseni monipaikkaisikseni
abessive monipaikkaisettani monipaikkaisittani
instructive — —
comitative — monipaikkaisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative monipaikkaisesi monipaikkaisesi
accusative nom. monipaikkaisesi monipaikkaisesi
gen. monipaikkaisesi
genitive monipaikkaisesi monipaikkaistesi
monipaikkaisiesi
partitive monipaikkaistasi monipaikkaisiasi
inessive monipaikkaisessasi monipaikkaisissasi
elative monipaikkaisestasi monipaikkaisistasi
illative monipaikkaiseesi monipaikkaisiisi
adessive monipaikkaisellasi monipaikkaisillasi
ablative monipaikkaiseltasi monipaikkaisiltasi
allative monipaikkaisellesi monipaikkaisillesi
essive monipaikkaisenasi monipaikkaisinasi
translative monipaikkaiseksesi monipaikkaisiksesi
abessive monipaikkaisettasi monipaikkaisittasi
instructive — —
comitative — monipaikkaisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative monipaikkaisemme monipaikkaisemme
accusative nom. monipaikkaisemme monipaikkaisemme
gen. monipaikkaisemme
genitive monipaikkaisemme monipaikkaistemme
monipaikkaisiemme
partitive monipaikkaistamme monipaikkaisiamme
inessive monipaikkaisessamme monipaikkaisissamme
elative monipaikkaisestamme monipaikkaisistamme
illative monipaikkaiseemme monipaikkaisiimme
adessive monipaikkaisellamme monipaikkaisillamme
ablative monipaikkaiseltamme monipaikkaisiltamme
allative monipaikkaisellemme monipaikkaisillemme
essive monipaikkaisenamme monipaikkaisinamme
translative monipaikkaiseksemme monipaikkaisiksemme
abessive monipaikkaisettamme monipaikkaisittamme
instructive — —
comitative — monipaikkaisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative monipaikkaisenne monipaikkaisenne
accusative nom. monipaikkaisenne monipaikkaisenne
gen. monipaikkaisenne
genitive monipaikkaisenne monipaikkaistenne
monipaikkaisienne
partitive monipaikkaistanne monipaikkaisianne
inessive monipaikkaisessanne monipaikkaisissanne
elative monipaikkaisestanne monipaikkaisistanne
illative monipaikkaiseenne monipaikkaisiinne
adessive monipaikkaisellanne monipaikkaisillanne
ablative monipaikkaiseltanne monipaikkaisiltanne
allative monipaikkaisellenne monipaikkaisillenne
essive monipaikkaisenanne monipaikkaisinanne
translative monipaikkaiseksenne monipaikkaisiksenne
abessive monipaikkaisettanne monipaikkaisittanne
instructive — —
comitative — monipaikkaisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative monipaikkaisensa monipaikkaisensa
accusative nom. monipaikkaisensa monipaikkaisensa
gen. monipaikkaisensa
genitive monipaikkaisensa monipaikkaistensa
monipaikkaisiensa
partitive monipaikkaistaan
monipaikkaistansa 		monipaikkaisiaan
monipaikkaisiansa
inessive monipaikkaisessaan
monipaikkaisessansa 		monipaikkaisissaan
monipaikkaisissansa
elative monipaikkaisestaan
monipaikkaisestansa 		monipaikkaisistaan
monipaikkaisistansa
illative monipaikkaiseensa monipaikkaisiinsa
adessive monipaikkaisellaan
monipaikkaisellansa 		monipaikkaisillaan
monipaikkaisillansa
ablative monipaikkaiseltaan
monipaikkaiseltansa 		monipaikkaisiltaan
monipaikkaisiltansa
allative monipaikkaiselleen
monipaikkaisellensa 		monipaikkaisilleen
monipaikkaisillensa
essive monipaikkaisenaan
monipaikkaisenansa 		monipaikkaisinaan
monipaikkaisinansa
translative monipaikkaisekseen
monipaikkaiseksensa 		monipaikkaisikseen
monipaikkaisiksensa
abessive monipaikkaisettaan
monipaikkaisettansa 		monipaikkaisittaan
monipaikkaisittansa
instructive — —
comitative — monipaikkaisineen
monipaikkaisinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.