mookata

Ingrian

Etymology

From mookka (“torture”) +‎ -ta. Akin to Finnish muokata.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈmoːkɑtɑ/, [ˈmoːkət]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈmoːkɑtɑ/, [ˈmo̝ːɡ̊ɑd̥ɑ]
  • Rhymes: -oːkɑt, -oːkɑtɑ
  • Hyphenation: moo‧ka‧ta

Verb

mookata

  1. (transitive) to torture

Conjugation

Conjugation of mookata (type 16/maata, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular mookkaan en mookkaa 1st singular oon mookant, oon mookannut en oo mookant, en oo mookannut
2nd singular mookkaat et mookkaa 2nd singular oot mookant, oot mookannut et oo mookant, et oo mookannut
3rd singular mookkajaa ei mookkaa 3rd singular ono mookant, ono mookannut ei oo mookant, ei oo mookannut
1st plural mookkaamma emmä mookkaa 1st plural oomma mookanneet emmä oo mookanneet
2nd plural mookkaatta että mookkaa 2nd plural ootta mookanneet että oo mookanneet
3rd plural mookkajaat1), mookkaavat2), mookataa evät mookkaa, ei mookata 3rd plural ovat mookanneet evät oo mookanneet, ei oo mookattu
impersonal mookataa ei mookata impersonal ono mookattu ei oo mookattu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular mookkaisin en mookant, en mookannut 1st singular olin mookant, olin mookannut en olt mookant, en olt mookannut
2nd singular mookkaisit, mookkaist1) et mookant, et mookannut 2nd singular olit mookant, olit mookannut et olt mookant, et olt mookannut
3rd singular mookkais ei mookant, ei mookannut 3rd singular oli mookant, oli mookannut ei olt mookant, ei olt mookannut
1st plural mookkaisimma emmä mookanneet 1st plural olimma mookanneet emmä olleet mookanneet
2nd plural mookkaisitta että mookanneet 2nd plural olitta mookanneet että olleet mookanneet
3rd plural mookkaisiit1), mookkaisivat2), mookattii evät mookanneet, ei mookattu 3rd plural olivat mookanneet evät olleet mookanneet, ei olt mookattu
impersonal mookattii ei mookattu impersonal oli mookattu ei olt mookattu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular mookkajaisin en mookkajais 1st singular olisin mookant, olisin mookannut en olis mookant, en olis mookannut
2nd singular mookkajaisit, mookkajaist1) et mookkajais 2nd singular olisit mookant, olisit mookannut et olis mookant, et olis mookannut
3rd singular mookkajais ei mookkajais 3rd singular olis mookant, olis mookannut ei olis mookant, ei olis mookannut
1st plural mookkajaisimma emmä mookkajais 1st plural olisimma mookanneet emmä olis mookanneet
2nd plural mookkajaisitta että mookkajais 2nd plural olisitta mookanneet että olis mookanneet
3rd plural mookkajaisiit1), mookkajaisivat2), mookattais evät mookkajais, ei mookattais 3rd plural olisivat mookanneet evät olis mookanneet, ei olis mookattu
impersonal mookattais ei mookattais impersonal olis mookattu ei olis mookattu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular mookkaa elä mookkaa 2nd singular oo mookant, oo mookannut elä oo mookant, elä oo mookannut
3rd singular mookatkoo elköö mookatko 3rd singular olkoo mookant, olkoo mookannut elköö olko mookant, elköö olko mookannut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural mookatkaa elkää mookatko 2nd plural olkaa mookanneet elkää olko mookanneet
3rd plural mookatkoot elkööt mookatko, elköö mookattako 3rd plural olkoot mookanneet elkööt olko mookanneet, elköö olko mookattu
impersonal mookattakkoo elköö mookattako impersonal olkoo mookattu elköö olko mookattu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular mookannen en mookanne
2nd singular mookannet et mookanne
3rd singular mookannoo ei mookanne
1st plural mookannemma emmä mookanne
2nd plural mookannetta että mookanne
3rd plural mookannoot evät mookanne, ei mookattane
impersonal mookattannoo ei mookattane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st mookata present mookkaava mookattava
2nd inessive mookatees past mookant, mookannut mookattu
instructive mookaten 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (mookatkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative mookkaamaa
inessive mookkaamaas
elative mookkaamast
abessive mookkaamata
4th nominative mookkaamiin
partitive mookkaamista, mookkaamist

Synonyms

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 322
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.