oikeustiede

Finnish

Etymology

oikeus +‎ tiede

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈoi̯keusˌtie̯deˣ/, [ˈo̞i̯k̟e̞us̠ˌtie̞̯de̞(ʔ)]
  • Rhymes: -iede
  • Syllabification(key): oi‧ke‧us‧tie‧de
  • Hyphenation(key): oi‧keus‧tiede

Noun

oikeustiede

  1. jurisprudence (philosophy, science, and study of law)

Declension

Inflection of oikeustiede (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
nominative oikeustiede oikeustieteet
genitive oikeustieteen oikeustieteiden
oikeustieteitten
partitive oikeustiedettä oikeustieteitä
illative oikeustieteeseen oikeustieteisiin
oikeustieteihin
singular plural
nominative oikeustiede oikeustieteet
accusative nom. oikeustiede oikeustieteet
gen. oikeustieteen
genitive oikeustieteen oikeustieteiden
oikeustieteitten
partitive oikeustiedettä oikeustieteitä
inessive oikeustieteessä oikeustieteissä
elative oikeustieteestä oikeustieteistä
illative oikeustieteeseen oikeustieteisiin
oikeustieteihin
adessive oikeustieteellä oikeustieteillä
ablative oikeustieteeltä oikeustieteiltä
allative oikeustieteelle oikeustieteille
essive oikeustieteenä oikeustieteinä
translative oikeustieteeksi oikeustieteiksi
abessive oikeustieteettä oikeustieteittä
instructive — oikeustietein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of oikeustiede (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative oikeustieteeni oikeustieteeni
accusative nom. oikeustieteeni oikeustieteeni
gen. oikeustieteeni
genitive oikeustieteeni oikeustieteideni
oikeustieteitteni
partitive oikeustiedettäni oikeustieteitäni
inessive oikeustieteessäni oikeustieteissäni
elative oikeustieteestäni oikeustieteistäni
illative oikeustieteeseeni oikeustieteisiini
oikeustieteihini
adessive oikeustieteelläni oikeustieteilläni
ablative oikeustieteeltäni oikeustieteiltäni
allative oikeustieteelleni oikeustieteilleni
essive oikeustieteenäni oikeustieteinäni
translative oikeustieteekseni oikeustieteikseni
abessive oikeustieteettäni oikeustieteittäni
instructive — —
comitative — oikeustieteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative oikeustieteesi oikeustieteesi
accusative nom. oikeustieteesi oikeustieteesi
gen. oikeustieteesi
genitive oikeustieteesi oikeustieteidesi
oikeustieteittesi
partitive oikeustiedettäsi oikeustieteitäsi
inessive oikeustieteessäsi oikeustieteissäsi
elative oikeustieteestäsi oikeustieteistäsi
illative oikeustieteeseesi oikeustieteisiisi
oikeustieteihisi
adessive oikeustieteelläsi oikeustieteilläsi
ablative oikeustieteeltäsi oikeustieteiltäsi
allative oikeustieteellesi oikeustieteillesi
essive oikeustieteenäsi oikeustieteinäsi
translative oikeustieteeksesi oikeustieteiksesi
abessive oikeustieteettäsi oikeustieteittäsi
instructive — —
comitative — oikeustieteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative oikeustieteemme oikeustieteemme
accusative nom. oikeustieteemme oikeustieteemme
gen. oikeustieteemme
genitive oikeustieteemme oikeustieteidemme
oikeustieteittemme
partitive oikeustiedettämme oikeustieteitämme
inessive oikeustieteessämme oikeustieteissämme
elative oikeustieteestämme oikeustieteistämme
illative oikeustieteeseemme oikeustieteisiimme
oikeustieteihimme
adessive oikeustieteellämme oikeustieteillämme
ablative oikeustieteeltämme oikeustieteiltämme
allative oikeustieteellemme oikeustieteillemme
essive oikeustieteenämme oikeustieteinämme
translative oikeustieteeksemme oikeustieteiksemme
abessive oikeustieteettämme oikeustieteittämme
instructive — —
comitative — oikeustieteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative oikeustieteenne oikeustieteenne
accusative nom. oikeustieteenne oikeustieteenne
gen. oikeustieteenne
genitive oikeustieteenne oikeustieteidenne
oikeustieteittenne
partitive oikeustiedettänne oikeustieteitänne
inessive oikeustieteessänne oikeustieteissänne
elative oikeustieteestänne oikeustieteistänne
illative oikeustieteeseenne oikeustieteisiinne
oikeustieteihinne
adessive oikeustieteellänne oikeustieteillänne
ablative oikeustieteeltänne oikeustieteiltänne
allative oikeustieteellenne oikeustieteillenne
essive oikeustieteenänne oikeustieteinänne
translative oikeustieteeksenne oikeustieteiksenne
abessive oikeustieteettänne oikeustieteittänne
instructive — —
comitative — oikeustieteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative oikeustieteensä oikeustieteensä
accusative nom. oikeustieteensä oikeustieteensä
gen. oikeustieteensä
genitive oikeustieteensä oikeustieteidensä
oikeustieteittensä
partitive oikeustiedettään
oikeustiedettänsä 		oikeustieteitään
oikeustieteitänsä
inessive oikeustieteessään
oikeustieteessänsä 		oikeustieteissään
oikeustieteissänsä
elative oikeustieteestään
oikeustieteestänsä 		oikeustieteistään
oikeustieteistänsä
illative oikeustieteeseensä oikeustieteisiinsä
oikeustieteihinsä
adessive oikeustieteellään
oikeustieteellänsä 		oikeustieteillään
oikeustieteillänsä
ablative oikeustieteeltään
oikeustieteeltänsä 		oikeustieteiltään
oikeustieteiltänsä
allative oikeustieteelleen
oikeustieteellensä 		oikeustieteilleen
oikeustieteillensä
essive oikeustieteenään
oikeustieteenänsä 		oikeustieteinään
oikeustieteinänsä
translative oikeustieteekseen
oikeustieteeksensä 		oikeustieteikseen
oikeustieteiksensä
abessive oikeustieteettään
oikeustieteettänsä 		oikeustieteittään
oikeustieteittänsä
instructive — —
comitative — oikeustieteineen
oikeustieteinensä

Synonyms

Derived terms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.