onneton

From Proto-Finnic *onnët'oin, equivalent to onni (“happiness, luck”) +‎ -ton (“-less”).

• IPA^(key): /ˈonːeton/, [ˈo̞nːe̞t̪o̞n]
• Rhymes: -onːeton
• Syllabification^(key): on‧ne‧ton
• Hyphenation^(key): on‧ne‧ton

onneton (comparative onnettomampi, superlative onnettomin)

1. unhappy (not happy) [with elative ‘about’]
   • 1860, J. L. Runeberg, translated by K. Kiljander, Nadeschda: Yhdeksæn laulua Johan Ludvig Runebergiltæ, Kuopio, Kahdeksas Laulu, using Wolmar Schildt's proposed orthography, page 71:

     Koska tuossa hæn epäillen vîpŷ,
     Itsekiusâjana onnetonna,
     Hæilytetty lîkutuksiltansa,
     Pæivæ laskeksen ja ilta nousê
     Mân ylitse rusko-sîvillænsæ.

     [Koska tuossa hän epäillen viipyy,
     Itsekiusaajana onnetonna,
     Häilytetty liikutuksiltansa,
     Päivä laskeksen ja ilta nousee
     Maan ylitse rusko-siivillänsä.]

     There he stays in doubt,
     an unhappy man bothering himself,
     rocked by his own emotions,
     as the sun sets and evening rises
     above the earth with its brown wings.

2. miserable (which brings (only) misery)
3. very poor, terrible, wretched
4. unfortunate (not favored by fortune)

   Synonyms: epäonninen, epäonnekas

• onnettomasti
• onnettomuus

• “onneton”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 3 July 2023