pöyhin

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpøy̯hin/, [ˈpø̞y̯ɦin]
  • Rhymes: -øyhin
  • Syllabification(key): pöy‧hin
  • Hyphenation(key): pöy‧hin

Etymology 1

pöyhiä +‎ -in

Noun

pöyhin

  1. tedder, hay tedder
Declension
Inflection of pöyhin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative pöyhin pöyhimet
genitive pöyhimen pöyhimien
pöyhinten
partitive pöyhintä pöyhimiä
illative pöyhimeen pöyhimiin
singular plural
nominative pöyhin pöyhimet
accusative nom. pöyhin pöyhimet
gen. pöyhimen
genitive pöyhimen pöyhimien
pöyhinten
partitive pöyhintä pöyhimiä
inessive pöyhimessä pöyhimissä
elative pöyhimestä pöyhimistä
illative pöyhimeen pöyhimiin
adessive pöyhimellä pöyhimillä
ablative pöyhimeltä pöyhimiltä
allative pöyhimelle pöyhimille
essive pöyhimenä pöyhiminä
translative pöyhimeksi pöyhimiksi
abessive pöyhimettä pöyhimittä
instructive — pöyhimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of pöyhin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative pöyhimeni pöyhimeni
accusative nom. pöyhimeni pöyhimeni
gen. pöyhimeni
genitive pöyhimeni pöyhimieni
pöyhinteni
partitive pöyhintäni pöyhimiäni
inessive pöyhimessäni pöyhimissäni
elative pöyhimestäni pöyhimistäni
illative pöyhimeeni pöyhimiini
adessive pöyhimelläni pöyhimilläni
ablative pöyhimeltäni pöyhimiltäni
allative pöyhimelleni pöyhimilleni
essive pöyhimenäni pöyhiminäni
translative pöyhimekseni pöyhimikseni
abessive pöyhimettäni pöyhimittäni
instructive — —
comitative — pöyhimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative pöyhimesi pöyhimesi
accusative nom. pöyhimesi pöyhimesi
gen. pöyhimesi
genitive pöyhimesi pöyhimiesi
pöyhintesi
partitive pöyhintäsi pöyhimiäsi
inessive pöyhimessäsi pöyhimissäsi
elative pöyhimestäsi pöyhimistäsi
illative pöyhimeesi pöyhimiisi
adessive pöyhimelläsi pöyhimilläsi
ablative pöyhimeltäsi pöyhimiltäsi
allative pöyhimellesi pöyhimillesi
essive pöyhimenäsi pöyhiminäsi
translative pöyhimeksesi pöyhimiksesi
abessive pöyhimettäsi pöyhimittäsi
instructive — —
comitative — pöyhiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative pöyhimemme pöyhimemme
accusative nom. pöyhimemme pöyhimemme
gen. pöyhimemme
genitive pöyhimemme pöyhimiemme
pöyhintemme
partitive pöyhintämme pöyhimiämme
inessive pöyhimessämme pöyhimissämme
elative pöyhimestämme pöyhimistämme
illative pöyhimeemme pöyhimiimme
adessive pöyhimellämme pöyhimillämme
ablative pöyhimeltämme pöyhimiltämme
allative pöyhimellemme pöyhimillemme
essive pöyhimenämme pöyhiminämme
translative pöyhimeksemme pöyhimiksemme
abessive pöyhimettämme pöyhimittämme
instructive — —
comitative — pöyhiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative pöyhimenne pöyhimenne
accusative nom. pöyhimenne pöyhimenne
gen. pöyhimenne
genitive pöyhimenne pöyhimienne
pöyhintenne
partitive pöyhintänne pöyhimiänne
inessive pöyhimessänne pöyhimissänne
elative pöyhimestänne pöyhimistänne
illative pöyhimeenne pöyhimiinne
adessive pöyhimellänne pöyhimillänne
ablative pöyhimeltänne pöyhimiltänne
allative pöyhimellenne pöyhimillenne
essive pöyhimenänne pöyhiminänne
translative pöyhimeksenne pöyhimiksenne
abessive pöyhimettänne pöyhimittänne
instructive — —
comitative — pöyhiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative pöyhimensä pöyhimensä
accusative nom. pöyhimensä pöyhimensä
gen. pöyhimensä
genitive pöyhimensä pöyhimiensä
pöyhintensä
partitive pöyhintään
pöyhintänsä 		pöyhimiään
pöyhimiänsä
inessive pöyhimessään
pöyhimessänsä 		pöyhimissään
pöyhimissänsä
elative pöyhimestään
pöyhimestänsä 		pöyhimistään
pöyhimistänsä
illative pöyhimeensä pöyhimiinsä
adessive pöyhimellään
pöyhimellänsä 		pöyhimillään
pöyhimillänsä
ablative pöyhimeltään
pöyhimeltänsä 		pöyhimiltään
pöyhimiltänsä
allative pöyhimelleen
pöyhimellensä 		pöyhimilleen
pöyhimillensä
essive pöyhimenään
pöyhimenänsä 		pöyhiminään
pöyhiminänsä
translative pöyhimekseen
pöyhimeksensä 		pöyhimikseen
pöyhimiksensä
abessive pöyhimettään
pöyhimettänsä 		pöyhimittään
pöyhimittänsä
instructive — —
comitative — pöyhimineen
pöyhiminensä
Derived terms
compounds

Further reading

Etymology 2

Verb

pöyhin

  1. first-person singular present/past indicative of pöyhiä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.