palkeenkieli

Finnish

Etymology

palkeen +‎ kieli

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpɑlkeːnˌkie̯li/, [ˈpɑ̝lk̟e̞ːŋˌk̟ie̞̯li]
  • Rhymes: -ieli
  • Syllabification(key): pal‧keen‧kie‧li
  • Hyphenation(key): palkeen‧kieli

Noun

palkeenkieli

  1. the valve of a bellows
  2. a torn flap still attached, of skin, cloth, etc.

Declension

Inflection of palkeenkieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative palkeenkieli palkeenkielet
genitive palkeenkielen palkeenkielten
palkeenkielien
partitive palkeenkieltä palkeenkieliä
illative palkeenkieleen palkeenkieliin
singular plural
nominative palkeenkieli palkeenkielet
accusative nom. palkeenkieli palkeenkielet
gen. palkeenkielen
genitive palkeenkielen palkeenkielten
palkeenkielien
partitive palkeenkieltä palkeenkieliä
inessive palkeenkielessä palkeenkielissä
elative palkeenkielestä palkeenkielistä
illative palkeenkieleen palkeenkieliin
adessive palkeenkielellä palkeenkielillä
ablative palkeenkieleltä palkeenkieliltä
allative palkeenkielelle palkeenkielille
essive palkeenkielenä palkeenkielinä
translative palkeenkieleksi palkeenkieliksi
abessive palkeenkielettä palkeenkielittä
instructive — palkeenkielin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of palkeenkieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative palkeenkieleni palkeenkieleni
accusative nom. palkeenkieleni palkeenkieleni
gen. palkeenkieleni
genitive palkeenkieleni palkeenkielteni
palkeenkielieni
partitive palkeenkieltäni palkeenkieliäni
inessive palkeenkielessäni palkeenkielissäni
elative palkeenkielestäni palkeenkielistäni
illative palkeenkieleeni palkeenkieliini
adessive palkeenkielelläni palkeenkielilläni
ablative palkeenkieleltäni palkeenkieliltäni
allative palkeenkielelleni palkeenkielilleni
essive palkeenkielenäni palkeenkielinäni
translative palkeenkielekseni palkeenkielikseni
abessive palkeenkielettäni palkeenkielittäni
instructive — —
comitative — palkeenkielineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative palkeenkielesi palkeenkielesi
accusative nom. palkeenkielesi palkeenkielesi
gen. palkeenkielesi
genitive palkeenkielesi palkeenkieltesi
palkeenkieliesi
partitive palkeenkieltäsi palkeenkieliäsi
inessive palkeenkielessäsi palkeenkielissäsi
elative palkeenkielestäsi palkeenkielistäsi
illative palkeenkieleesi palkeenkieliisi
adessive palkeenkielelläsi palkeenkielilläsi
ablative palkeenkieleltäsi palkeenkieliltäsi
allative palkeenkielellesi palkeenkielillesi
essive palkeenkielenäsi palkeenkielinäsi
translative palkeenkieleksesi palkeenkieliksesi
abessive palkeenkielettäsi palkeenkielittäsi
instructive — —
comitative — palkeenkielinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative palkeenkielemme palkeenkielemme
accusative nom. palkeenkielemme palkeenkielemme
gen. palkeenkielemme
genitive palkeenkielemme palkeenkieltemme
palkeenkieliemme
partitive palkeenkieltämme palkeenkieliämme
inessive palkeenkielessämme palkeenkielissämme
elative palkeenkielestämme palkeenkielistämme
illative palkeenkieleemme palkeenkieliimme
adessive palkeenkielellämme palkeenkielillämme
ablative palkeenkieleltämme palkeenkieliltämme
allative palkeenkielellemme palkeenkielillemme
essive palkeenkielenämme palkeenkielinämme
translative palkeenkieleksemme palkeenkieliksemme
abessive palkeenkielettämme palkeenkielittämme
instructive — —
comitative — palkeenkielinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative palkeenkielenne palkeenkielenne
accusative nom. palkeenkielenne palkeenkielenne
gen. palkeenkielenne
genitive palkeenkielenne palkeenkieltenne
palkeenkielienne
partitive palkeenkieltänne palkeenkieliänne
inessive palkeenkielessänne palkeenkielissänne
elative palkeenkielestänne palkeenkielistänne
illative palkeenkieleenne palkeenkieliinne
adessive palkeenkielellänne palkeenkielillänne
ablative palkeenkieleltänne palkeenkieliltänne
allative palkeenkielellenne palkeenkielillenne
essive palkeenkielenänne palkeenkielinänne
translative palkeenkieleksenne palkeenkieliksenne
abessive palkeenkielettänne palkeenkielittänne
instructive — —
comitative — palkeenkielinenne
third-person possessor
singular plural
nominative palkeenkielensä palkeenkielensä
accusative nom. palkeenkielensä palkeenkielensä
gen. palkeenkielensä
genitive palkeenkielensä palkeenkieltensä
palkeenkieliensä
partitive palkeenkieltään
palkeenkieltänsä 		palkeenkieliään
palkeenkieliänsä
inessive palkeenkielessään
palkeenkielessänsä 		palkeenkielissään
palkeenkielissänsä
elative palkeenkielestään
palkeenkielestänsä 		palkeenkielistään
palkeenkielistänsä
illative palkeenkieleensä palkeenkieliinsä
adessive palkeenkielellään
palkeenkielellänsä 		palkeenkielillään
palkeenkielillänsä
ablative palkeenkieleltään
palkeenkieleltänsä 		palkeenkieliltään
palkeenkieliltänsä
allative palkeenkielelleen
palkeenkielellensä 		palkeenkielilleen
palkeenkielillensä
essive palkeenkielenään
palkeenkielenänsä 		palkeenkielinään
palkeenkielinänsä
translative palkeenkielekseen
palkeenkieleksensä 		palkeenkielikseen
palkeenkieliksensä
abessive palkeenkielettään
palkeenkielettänsä 		palkeenkielittään
palkeenkielittänsä
instructive — —
comitative — palkeenkielineen
palkeenkielinensä

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.