plankku

Ingrian

Etymology

Borrowed from Finnish plankku.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈplɑŋkːu/, [ˈpɫɑŋkːŭ̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈplɑŋkːu/, [ˈpɫɑŋkːu]
  • Rhymes: -ɑŋkːu
  • Hyphenation: plank‧ku

Noun

plankku

  1. plank

Declension

Declension of plankku (type 4/koivu, kk-k gradation)
singular plural
nominative plankku plankut
genitive plankun plankkuin, plankkuloin
partitive plankkua plankkuja, plankkuloja
illative plankkuu plankkui, plankkuloihe
inessive plankuus plankuis, plankkulois
elative plankust plankuist, plankkuloist
allative plankulle plankuille, plankkuloille
adessive plankuul plankuil, plankkuloil
ablative plankult plankuilt, plankkuloilt
translative plankuks plankuiks, plankkuloiks
essive plankkunna, plankkuun plankkuinna, plankkuloinna, plankkuin, plankkuloin
exessive1) plankkunt plankkuint, plankkuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 415
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.