rikottaa

Finnish

Etymology

rikkoa +‎ -ttaa

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈrikotːɑːˣ/, [ˈriko̞t̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -ikotːɑː
  • Syllabification(key): ri‧kot‧taa
  • Hyphenation(key): ri‧kot‧taa

Verb

rikottaa

  1. (transitive) to have broken

Conjugation

Inflection of rikottaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikotan en rikota 1st sing. olen rikottanut en ole rikottanut
2nd sing. rikotat et rikota 2nd sing. olet rikottanut et ole rikottanut
3rd sing. rikottaa ei rikota 3rd sing. on rikottanut ei ole rikottanut
1st plur. rikotamme emme rikota 1st plur. olemme rikottaneet emme ole rikottaneet
2nd plur. rikotatte ette rikota 2nd plur. olette rikottaneet ette ole rikottaneet
3rd plur. rikottavat eivät rikota 3rd plur. ovat rikottaneet eivät ole rikottaneet
passive rikotetaan ei rikoteta passive on rikotettu ei ole rikotettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikotin en rikottanut 1st sing. olin rikottanut en ollut rikottanut
2nd sing. rikotit et rikottanut 2nd sing. olit rikottanut et ollut rikottanut
3rd sing. rikotti ei rikottanut 3rd sing. oli rikottanut ei ollut rikottanut
1st plur. rikotimme emme rikottaneet 1st plur. olimme rikottaneet emme olleet rikottaneet
2nd plur. rikotitte ette rikottaneet 2nd plur. olitte rikottaneet ette olleet rikottaneet
3rd plur. rikottivat eivät rikottaneet 3rd plur. olivat rikottaneet eivät olleet rikottaneet
passive rikotettiin ei rikotettu passive oli rikotettu ei ollut rikotettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikottaisin en rikottaisi 1st sing. olisin rikottanut en olisi rikottanut
2nd sing. rikottaisit et rikottaisi 2nd sing. olisit rikottanut et olisi rikottanut
3rd sing. rikottaisi ei rikottaisi 3rd sing. olisi rikottanut ei olisi rikottanut
1st plur. rikottaisimme emme rikottaisi 1st plur. olisimme rikottaneet emme olisi rikottaneet
2nd plur. rikottaisitte ette rikottaisi 2nd plur. olisitte rikottaneet ette olisi rikottaneet
3rd plur. rikottaisivat eivät rikottaisi 3rd plur. olisivat rikottaneet eivät olisi rikottaneet
passive rikotettaisiin ei rikotettaisi passive olisi rikotettu ei olisi rikotettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. rikota älä rikota 2nd sing. — —
3rd sing. rikottakoon älköön rikottako 3rd sing. olkoon rikottanut älköön olko rikottanut
1st plur. rikottakaamme älkäämme rikottako 1st plur. — —
2nd plur. rikottakaa älkää rikottako 2nd plur. — —
3rd plur. rikottakoot älkööt rikottako 3rd plur. olkoot rikottaneet älkööt olko rikottaneet
passive rikotettakoon älköön rikotettako passive olkoon rikotettu älköön olko rikotettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikottanen en rikottane 1st sing. lienen rikottanut en liene rikottanut
2nd sing. rikottanet et rikottane 2nd sing. lienet rikottanut et liene rikottanut
3rd sing. rikottanee ei rikottane 3rd sing. lienee rikottanut ei liene rikottanut
1st plur. rikottanemme emme rikottane 1st plur. lienemme rikottaneet emme liene rikottaneet
2nd plur. rikottanette ette rikottane 2nd plur. lienette rikottaneet ette liene rikottaneet
3rd plur. rikottanevat eivät rikottane 3rd plur. lienevät rikottaneet eivät liene rikottaneet
passive rikotettaneen ei rikotettane passive lienee rikotettu ei liene rikotettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st rikottaa present rikottava rikotettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rikottaakseni rikottaaksemme
2nd rikottaaksesi rikottaaksenne
3rd rikottaakseen
rikottaaksensa
past rikottanut rikotettu
2nd inessive2 rikottaessa rikotettaessa agent4 rikottama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rikottaessani rikottaessamme
2nd rikottaessasi rikottaessanne
3rd rikottaessaan
rikottaessansa
negative rikottamaton
instructive rikottaen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form rikottaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive rikottamassa —
elative rikottamasta —
illative rikottamaan —
adessive rikottamalla —
abessive rikottamatta —
instructive rikottaman rikotettaman
4th3 verbal noun rikottaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rikottamaisillani rikottamaisillamme
2nd rikottamaisillasi rikottamaisillanne
3rd rikottamaisillaan
rikottamaisillansa

Derived terms

  • rikotus

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.