staakka

Ingrian

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈstɑːkːɑ/, [ˈs̠tɑːkː]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈstɑːkːɑ/, [ˈʃtɑːkːɑ]
  • Rhymes: -ɑːkː, -ɑːkːɑ
  • Hyphenation: staak‧ka

Noun

staakka

  1. alternative form of taakka

Declension

Declension of staakka (type 3/kana, kk-k gradation)
singular plural
nominative staakka staakat
genitive staakan staakkoin
partitive staakkaa staakkoja
illative staakkaa staakkoi
inessive staakaas staakois
elative staakast staakoist
allative staakalle staakoille
adessive staakaal staakoil
ablative staakalt staakoilt
translative staakaks staakoiks
essive staakkanna, staakkaan staakkoinna, staakkoin
exessive1) staakkant staakkoint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 545
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.