stabiloituminen

Finnish

Etymology

stabiloitua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈstɑbiloi̯tuminen/, [ˈs̠tɑ̝biˌlo̞i̯t̪uˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): sta‧bi‧loi‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): sta‧bi‧loi‧tu‧mi‧nen

Noun

stabiloituminen

  1. verbal noun of stabiloitua
    1. stabilizing, becoming stabilized

Declension

Inflection of stabiloituminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative stabiloituminen stabiloitumiset
genitive stabiloitumisen stabiloitumisten
stabiloitumisien
partitive stabiloitumista stabiloitumisia
illative stabiloitumiseen stabiloitumisiin
singular plural
nominative stabiloituminen stabiloitumiset
accusative nom. stabiloituminen stabiloitumiset
gen. stabiloitumisen
genitive stabiloitumisen stabiloitumisten
stabiloitumisien
partitive stabiloitumista stabiloitumisia
inessive stabiloitumisessa stabiloitumisissa
elative stabiloitumisesta stabiloitumisista
illative stabiloitumiseen stabiloitumisiin
adessive stabiloitumisella stabiloitumisilla
ablative stabiloitumiselta stabiloitumisilta
allative stabiloitumiselle stabiloitumisille
essive stabiloitumisena stabiloitumisina
translative stabiloitumiseksi stabiloitumisiksi
abessive stabiloitumisetta stabiloitumisitta
instructive — stabiloitumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of stabiloituminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative stabiloitumiseni stabiloitumiseni
accusative nom. stabiloitumiseni stabiloitumiseni
gen. stabiloitumiseni
genitive stabiloitumiseni stabiloitumisteni
stabiloitumisieni
partitive stabiloitumistani stabiloitumisiani
inessive stabiloitumisessani stabiloitumisissani
elative stabiloitumisestani stabiloitumisistani
illative stabiloitumiseeni stabiloitumisiini
adessive stabiloitumisellani stabiloitumisillani
ablative stabiloitumiseltani stabiloitumisiltani
allative stabiloitumiselleni stabiloitumisilleni
essive stabiloitumisenani stabiloitumisinani
translative stabiloitumisekseni stabiloitumisikseni
abessive stabiloitumisettani stabiloitumisittani
instructive — —
comitative — stabiloitumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative stabiloitumisesi stabiloitumisesi
accusative nom. stabiloitumisesi stabiloitumisesi
gen. stabiloitumisesi
genitive stabiloitumisesi stabiloitumistesi
stabiloitumisiesi
partitive stabiloitumistasi stabiloitumisiasi
inessive stabiloitumisessasi stabiloitumisissasi
elative stabiloitumisestasi stabiloitumisistasi
illative stabiloitumiseesi stabiloitumisiisi
adessive stabiloitumisellasi stabiloitumisillasi
ablative stabiloitumiseltasi stabiloitumisiltasi
allative stabiloitumisellesi stabiloitumisillesi
essive stabiloitumisenasi stabiloitumisinasi
translative stabiloitumiseksesi stabiloitumisiksesi
abessive stabiloitumisettasi stabiloitumisittasi
instructive — —
comitative — stabiloitumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative stabiloitumisemme stabiloitumisemme
accusative nom. stabiloitumisemme stabiloitumisemme
gen. stabiloitumisemme
genitive stabiloitumisemme stabiloitumistemme
stabiloitumisiemme
partitive stabiloitumistamme stabiloitumisiamme
inessive stabiloitumisessamme stabiloitumisissamme
elative stabiloitumisestamme stabiloitumisistamme
illative stabiloitumiseemme stabiloitumisiimme
adessive stabiloitumisellamme stabiloitumisillamme
ablative stabiloitumiseltamme stabiloitumisiltamme
allative stabiloitumisellemme stabiloitumisillemme
essive stabiloitumisenamme stabiloitumisinamme
translative stabiloitumiseksemme stabiloitumisiksemme
abessive stabiloitumisettamme stabiloitumisittamme
instructive — —
comitative — stabiloitumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative stabiloitumisenne stabiloitumisenne
accusative nom. stabiloitumisenne stabiloitumisenne
gen. stabiloitumisenne
genitive stabiloitumisenne stabiloitumistenne
stabiloitumisienne
partitive stabiloitumistanne stabiloitumisianne
inessive stabiloitumisessanne stabiloitumisissanne
elative stabiloitumisestanne stabiloitumisistanne
illative stabiloitumiseenne stabiloitumisiinne
adessive stabiloitumisellanne stabiloitumisillanne
ablative stabiloitumiseltanne stabiloitumisiltanne
allative stabiloitumisellenne stabiloitumisillenne
essive stabiloitumisenanne stabiloitumisinanne
translative stabiloitumiseksenne stabiloitumisiksenne
abessive stabiloitumisettanne stabiloitumisittanne
instructive — —
comitative — stabiloitumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative stabiloitumisensa stabiloitumisensa
accusative nom. stabiloitumisensa stabiloitumisensa
gen. stabiloitumisensa
genitive stabiloitumisensa stabiloitumistensa
stabiloitumisiensa
partitive stabiloitumistaan
stabiloitumistansa 		stabiloitumisiaan
stabiloitumisiansa
inessive stabiloitumisessaan
stabiloitumisessansa 		stabiloitumisissaan
stabiloitumisissansa
elative stabiloitumisestaan
stabiloitumisestansa 		stabiloitumisistaan
stabiloitumisistansa
illative stabiloitumiseensa stabiloitumisiinsa
adessive stabiloitumisellaan
stabiloitumisellansa 		stabiloitumisillaan
stabiloitumisillansa
ablative stabiloitumiseltaan
stabiloitumiseltansa 		stabiloitumisiltaan
stabiloitumisiltansa
allative stabiloitumiselleen
stabiloitumisellensa 		stabiloitumisilleen
stabiloitumisillensa
essive stabiloitumisenaan
stabiloitumisenansa 		stabiloitumisinaan
stabiloitumisinansa
translative stabiloitumisekseen
stabiloitumiseksensa 		stabiloitumisikseen
stabiloitumisiksensa
abessive stabiloitumisettaan
stabiloitumisettansa 		stabiloitumisittaan
stabiloitumisittansa
instructive — —
comitative — stabiloitumisineen
stabiloitumisinensa

Synonyms

  • vakautuminen
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.