suuntaamaton

Finnish

Etymology

suunnata +‎ -maton

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsuːntɑːmɑton/, [ˈs̠uːn̪t̪ɑ̝ːˌmɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification(key): suun‧taa‧ma‧ton
  • Hyphenation(key): suun‧taa‧ma‧ton

Adjective

suuntaamaton

  1. undirected (having no direction, not having been directed)

Declension

Inflection of suuntaamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative suuntaamaton suuntaamattomat
genitive suuntaamattoman suuntaamattomien
partitive suuntaamatonta suuntaamattomia
illative suuntaamattomaan suuntaamattomiin
singular plural
nominative suuntaamaton suuntaamattomat
accusative nom. suuntaamaton suuntaamattomat
gen. suuntaamattoman
genitive suuntaamattoman suuntaamattomien
suuntaamatonten rare
partitive suuntaamatonta suuntaamattomia
inessive suuntaamattomassa suuntaamattomissa
elative suuntaamattomasta suuntaamattomista
illative suuntaamattomaan suuntaamattomiin
adessive suuntaamattomalla suuntaamattomilla
ablative suuntaamattomalta suuntaamattomilta
allative suuntaamattomalle suuntaamattomille
essive suuntaamattomana suuntaamattomina
translative suuntaamattomaksi suuntaamattomiksi
abessive suuntaamattomatta suuntaamattomitta
instructive — suuntaamattomin
comitative — suuntaamattomine
Possessive forms of suuntaamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative suuntaamattomani suuntaamattomani
accusative nom. suuntaamattomani suuntaamattomani
gen. suuntaamattomani
genitive suuntaamattomani suuntaamattomieni
suuntaamatonteni rare
partitive suuntaamatontani suuntaamattomiani
inessive suuntaamattomassani suuntaamattomissani
elative suuntaamattomastani suuntaamattomistani
illative suuntaamattomaani suuntaamattomiini
adessive suuntaamattomallani suuntaamattomillani
ablative suuntaamattomaltani suuntaamattomiltani
allative suuntaamattomalleni suuntaamattomilleni
essive suuntaamattomanani suuntaamattominani
translative suuntaamattomakseni suuntaamattomikseni
abessive suuntaamattomattani suuntaamattomittani
instructive — —
comitative — suuntaamattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative suuntaamattomasi suuntaamattomasi
accusative nom. suuntaamattomasi suuntaamattomasi
gen. suuntaamattomasi
genitive suuntaamattomasi suuntaamattomiesi
suuntaamatontesi rare
partitive suuntaamatontasi suuntaamattomiasi
inessive suuntaamattomassasi suuntaamattomissasi
elative suuntaamattomastasi suuntaamattomistasi
illative suuntaamattomaasi suuntaamattomiisi
adessive suuntaamattomallasi suuntaamattomillasi
ablative suuntaamattomaltasi suuntaamattomiltasi
allative suuntaamattomallesi suuntaamattomillesi
essive suuntaamattomanasi suuntaamattominasi
translative suuntaamattomaksesi suuntaamattomiksesi
abessive suuntaamattomattasi suuntaamattomittasi
instructive — —
comitative — suuntaamattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative suuntaamattomamme suuntaamattomamme
accusative nom. suuntaamattomamme suuntaamattomamme
gen. suuntaamattomamme
genitive suuntaamattomamme suuntaamattomiemme
suuntaamatontemme rare
partitive suuntaamatontamme suuntaamattomiamme
inessive suuntaamattomassamme suuntaamattomissamme
elative suuntaamattomastamme suuntaamattomistamme
illative suuntaamattomaamme suuntaamattomiimme
adessive suuntaamattomallamme suuntaamattomillamme
ablative suuntaamattomaltamme suuntaamattomiltamme
allative suuntaamattomallemme suuntaamattomillemme
essive suuntaamattomanamme suuntaamattominamme
translative suuntaamattomaksemme suuntaamattomiksemme
abessive suuntaamattomattamme suuntaamattomittamme
instructive — —
comitative — suuntaamattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative suuntaamattomanne suuntaamattomanne
accusative nom. suuntaamattomanne suuntaamattomanne
gen. suuntaamattomanne
genitive suuntaamattomanne suuntaamattomienne
suuntaamatontenne rare
partitive suuntaamatontanne suuntaamattomianne
inessive suuntaamattomassanne suuntaamattomissanne
elative suuntaamattomastanne suuntaamattomistanne
illative suuntaamattomaanne suuntaamattomiinne
adessive suuntaamattomallanne suuntaamattomillanne
ablative suuntaamattomaltanne suuntaamattomiltanne
allative suuntaamattomallenne suuntaamattomillenne
essive suuntaamattomananne suuntaamattominanne
translative suuntaamattomaksenne suuntaamattomiksenne
abessive suuntaamattomattanne suuntaamattomittanne
instructive — —
comitative — suuntaamattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative suuntaamattomansa suuntaamattomansa
accusative nom. suuntaamattomansa suuntaamattomansa
gen. suuntaamattomansa
genitive suuntaamattomansa suuntaamattomiensa
suuntaamatontensa rare
partitive suuntaamatontaan
suuntaamatontansa 		suuntaamattomiaan
suuntaamattomiansa
inessive suuntaamattomassaan
suuntaamattomassansa 		suuntaamattomissaan
suuntaamattomissansa
elative suuntaamattomastaan
suuntaamattomastansa 		suuntaamattomistaan
suuntaamattomistansa
illative suuntaamattomaansa suuntaamattomiinsa
adessive suuntaamattomallaan
suuntaamattomallansa 		suuntaamattomillaan
suuntaamattomillansa
ablative suuntaamattomaltaan
suuntaamattomaltansa 		suuntaamattomiltaan
suuntaamattomiltansa
allative suuntaamattomalleen
suuntaamattomallensa 		suuntaamattomilleen
suuntaamattomillensa
essive suuntaamattomanaan
suuntaamattomanansa 		suuntaamattominaan
suuntaamattominansa
translative suuntaamattomakseen
suuntaamattomaksensa 		suuntaamattomikseen
suuntaamattomiksensa
abessive suuntaamattomattaan
suuntaamattomattansa 		suuntaamattomittaan
suuntaamattomittansa
instructive — —
comitative — suuntaamattomineen
suuntaamattominensa

Verb

suuntaamaton

  1. negative participle of suunnata
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.