suutia

Finnish

Etymology

suutaa +‎ -ia

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsuːtiɑˣ/, [ˈs̠uːt̪iɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -uːtiɑ
  • Syllabification(key): suu‧ti‧a
  • Hyphenation(key): suu‧tia

Verb

suutia

  1. (transitive) to fasten with a wedge (used to fasten a blade of an axe)

Conjugation

Inflection of suutia (Kotus type 61*F/sallia, t-d gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suudin en suudi 1st sing. olen suutinut en ole suutinut
2nd sing. suudit et suudi 2nd sing. olet suutinut et ole suutinut
3rd sing. suutii ei suudi 3rd sing. on suutinut ei ole suutinut
1st plur. suudimme emme suudi 1st plur. olemme suutineet emme ole suutineet
2nd plur. suuditte ette suudi 2nd plur. olette suutineet ette ole suutineet
3rd plur. suutivat eivät suudi 3rd plur. ovat suutineet eivät ole suutineet
passive suuditaan ei suudita passive on suudittu ei ole suudittu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suudin en suutinut 1st sing. olin suutinut en ollut suutinut
2nd sing. suudit et suutinut 2nd sing. olit suutinut et ollut suutinut
3rd sing. suuti ei suutinut 3rd sing. oli suutinut ei ollut suutinut
1st plur. suudimme emme suutineet 1st plur. olimme suutineet emme olleet suutineet
2nd plur. suuditte ette suutineet 2nd plur. olitte suutineet ette olleet suutineet
3rd plur. suutivat eivät suutineet 3rd plur. olivat suutineet eivät olleet suutineet
passive suudittiin ei suudittu passive oli suudittu ei ollut suudittu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suutisin en suutisi 1st sing. olisin suutinut en olisi suutinut
2nd sing. suutisit et suutisi 2nd sing. olisit suutinut et olisi suutinut
3rd sing. suutisi ei suutisi 3rd sing. olisi suutinut ei olisi suutinut
1st plur. suutisimme emme suutisi 1st plur. olisimme suutineet emme olisi suutineet
2nd plur. suutisitte ette suutisi 2nd plur. olisitte suutineet ette olisi suutineet
3rd plur. suutisivat eivät suutisi 3rd plur. olisivat suutineet eivät olisi suutineet
passive suudittaisiin ei suudittaisi passive olisi suudittu ei olisi suudittu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. suudi älä suudi 2nd sing. — —
3rd sing. suutikoon älköön suutiko 3rd sing. olkoon suutinut älköön olko suutinut
1st plur. suutikaamme älkäämme suutiko 1st plur. — —
2nd plur. suutikaa älkää suutiko 2nd plur. — —
3rd plur. suutikoot älkööt suutiko 3rd plur. olkoot suutineet älkööt olko suutineet
passive suudittakoon älköön suudittako passive olkoon suudittu älköön olko suudittu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suutinen en suutine 1st sing. lienen suutinut en liene suutinut
2nd sing. suutinet et suutine 2nd sing. lienet suutinut et liene suutinut
3rd sing. suutinee ei suutine 3rd sing. lienee suutinut ei liene suutinut
1st plur. suutinemme emme suutine 1st plur. lienemme suutineet emme liene suutineet
2nd plur. suutinette ette suutine 2nd plur. lienette suutineet ette liene suutineet
3rd plur. suutinevat eivät suutine 3rd plur. lienevät suutineet eivät liene suutineet
passive suudittaneen ei suudittane passive lienee suudittu ei liene suudittu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st suutia present suutiva suudittava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suutiakseni suutiaksemme
2nd suutiaksesi suutiaksenne
3rd suutiakseen
suutiaksensa
past suutinut suudittu
2nd inessive2 suutiessa suudittaessa agent4 suutima
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suutiessani suutiessamme
2nd suutiessasi suutiessanne
3rd suutiessaan
suutiessansa
negative suutimaton
instructive suutien —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive suutimassa —
elative suutimasta —
illative suutimaan —
adessive suutimalla —
abessive suutimatta —
instructive suutiman suudittaman
4th3 verbal noun suutiminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suutimaisillani suutimaisillamme
2nd suutimaisillasi suutimaisillanne
3rd suutimaisillaan
suutimaisillansa

Derived terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian судить (suditʹ).

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈsuːtiɑ/, [ˈs̠uːtʲe̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈsuːtiɑ/, [ˈʃuːtiɑ]
  • Rhymes: -uːteː, -uːtiɑ
  • Hyphenation: suu‧ti‧a

Verb

suutia

  1. (transitive) to judge; try

Conjugation

Conjugation of suutia (type 7/oppia, uut-uuvv gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular suuvvin en suuvvi 1st singular oon suutint, oon suutinut en oo suutint, en oo suutinut
2nd singular suuvvit et suuvvi 2nd singular oot suutint, oot suutinut et oo suutint, et oo suutinut
3rd singular suutii ei suuvvi 3rd singular ono suutint, ono suutinut ei oo suutint, ei oo suutinut
1st plural suuvvimma emmä suuvvi 1st plural oomma suutineet emmä oo suutineet
2nd plural suuvvitta että suuvvi 2nd plural ootta suutineet että oo suutineet
3rd plural suutiit1), suutivat2), suuvvitaa evät suuvvi, ei suuvvita 3rd plural ovat suutineet evät oo suutineet, ei oo suuvvittu
impersonal suuvvitaa ei suuvvita impersonal ono suuvvittu ei oo suuvvittu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular suuvvin en suutint, en suutinut 1st singular olin suutint, olin suutinut en olt suutint, en olt suutinut
2nd singular suuvvit et suutint, et suutinut 2nd singular olit suutint, olit suutinut et olt suutint, et olt suutinut
3rd singular suuti ei suutint, ei suutinut 3rd singular oli suutint, oli suutinut ei olt suutint, ei olt suutinut
1st plural suuvvimma emmä suutineet 1st plural olimma suutineet emmä olleet suutineet
2nd plural suuvvitta että suutineet 2nd plural olitta suutineet että olleet suutineet
3rd plural suutiit1), suutivat2), suuvvittii evät suutineet, ei suuvvittu 3rd plural olivat suutineet evät olleet suutineet, ei olt suuvvittu
impersonal suuvvittii ei suuvvittu impersonal oli suuvvittu ei olt suuvvittu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular suutisin en suutis 1st singular olisin suutint, olisin suutinut en olis suutint, en olis suutinut
2nd singular suutisit, suutiist1) et suutis 2nd singular olisit suutint, olisit suutinut et olis suutint, et olis suutinut
3rd singular suutis ei suutis 3rd singular olis suutint, olis suutinut ei olis suutint, ei olis suutinut
1st plural suutisimma emmä suutis 1st plural olisimma suutineet emmä olis suutineet
2nd plural suutisitta että suutis 2nd plural olisitta suutineet että olis suutineet
3rd plural suutisiit1), suutisivat2), suuvvittais evät suutis, ei suuvvittais 3rd plural olisivat suutineet evät olis suutineet, ei olis suuvvittu
impersonal suuvvittais ei suuvvittais impersonal olis suuvvittu ei olis suuvvittu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular suuvvi elä suuvvi 2nd singular oo suutint, oo suutinut elä oo suutint, elä oo suutinut
3rd singular suutikoo elköö suutiko 3rd singular olkoo suutint, olkoo suutinut elköö olko suutint, elköö olko suutinut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural suutikaa elkää suutiko 2nd plural olkaa suutineet elkää olko suutineet
3rd plural suutikoot elkööt suutiko, elköö suuvvittako 3rd plural olkoot suutineet elkööt olko suutineet, elköö olko suuvvittu
impersonal suuvvittakkoo elköö suuvvittako impersonal olkoo suuvvittu elköö olko suuvvittu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular suutinen en suutine
2nd singular suutinet et suutine
3rd singular suutinoo ei suutine
1st plural suutinemma emmä suutine
2nd plural suutinetta että suutine
3rd plural suutinoot evät suutine, ei suuvvittane
impersonal suuvvittannoo ei suuvvittane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st suutia present suutiva suuvvittava
2nd inessive suutijees past suutint, suutinut suuvvittu
instructive suutien 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (suutikaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative suutimaa
inessive suutimaas
elative suutimast
abessive suutimata
4th nominative suutimiin
partitive suutimista, suutimist

Synonyms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 555
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.