tunnuskirjain

Finnish

Etymology

tunnus +‎ kirjain

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtunːusˌkirjɑi̯n/, [ˈt̪unːus̠ˌk̟irjɑ̝i̯n]
  • Rhymes: -irjɑin
  • Syllabification(key): tun‧nus‧kir‧jain
  • Hyphenation(key): tunnus‧kirjain

Noun

tunnuskirjain

  1. identification letter (a letter of the alphabet used to identify something)

Declension

Inflection of tunnuskirjain (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative tunnuskirjain tunnuskirjaimet
genitive tunnuskirjaimen tunnuskirjaimien
tunnuskirjainten
partitive tunnuskirjainta tunnuskirjaimia
illative tunnuskirjaimeen tunnuskirjaimiin
singular plural
nominative tunnuskirjain tunnuskirjaimet
accusative nom. tunnuskirjain tunnuskirjaimet
gen. tunnuskirjaimen
genitive tunnuskirjaimen tunnuskirjaimien
tunnuskirjainten
partitive tunnuskirjainta tunnuskirjaimia
inessive tunnuskirjaimessa tunnuskirjaimissa
elative tunnuskirjaimesta tunnuskirjaimista
illative tunnuskirjaimeen tunnuskirjaimiin
adessive tunnuskirjaimella tunnuskirjaimilla
ablative tunnuskirjaimelta tunnuskirjaimilta
allative tunnuskirjaimelle tunnuskirjaimille
essive tunnuskirjaimena tunnuskirjaimina
translative tunnuskirjaimeksi tunnuskirjaimiksi
abessive tunnuskirjaimetta tunnuskirjaimitta
instructive — tunnuskirjaimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tunnuskirjain (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative tunnuskirjaimeni tunnuskirjaimeni
accusative nom. tunnuskirjaimeni tunnuskirjaimeni
gen. tunnuskirjaimeni
genitive tunnuskirjaimeni tunnuskirjaimieni
tunnuskirjainteni
partitive tunnuskirjaintani tunnuskirjaimiani
inessive tunnuskirjaimessani tunnuskirjaimissani
elative tunnuskirjaimestani tunnuskirjaimistani
illative tunnuskirjaimeeni tunnuskirjaimiini
adessive tunnuskirjaimellani tunnuskirjaimillani
ablative tunnuskirjaimeltani tunnuskirjaimiltani
allative tunnuskirjaimelleni tunnuskirjaimilleni
essive tunnuskirjaimenani tunnuskirjaiminani
translative tunnuskirjaimekseni tunnuskirjaimikseni
abessive tunnuskirjaimettani tunnuskirjaimittani
instructive — —
comitative — tunnuskirjaimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tunnuskirjaimesi tunnuskirjaimesi
accusative nom. tunnuskirjaimesi tunnuskirjaimesi
gen. tunnuskirjaimesi
genitive tunnuskirjaimesi tunnuskirjaimiesi
tunnuskirjaintesi
partitive tunnuskirjaintasi tunnuskirjaimiasi
inessive tunnuskirjaimessasi tunnuskirjaimissasi
elative tunnuskirjaimestasi tunnuskirjaimistasi
illative tunnuskirjaimeesi tunnuskirjaimiisi
adessive tunnuskirjaimellasi tunnuskirjaimillasi
ablative tunnuskirjaimeltasi tunnuskirjaimiltasi
allative tunnuskirjaimellesi tunnuskirjaimillesi
essive tunnuskirjaimenasi tunnuskirjaiminasi
translative tunnuskirjaimeksesi tunnuskirjaimiksesi
abessive tunnuskirjaimettasi tunnuskirjaimittasi
instructive — —
comitative — tunnuskirjaiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tunnuskirjaimemme tunnuskirjaimemme
accusative nom. tunnuskirjaimemme tunnuskirjaimemme
gen. tunnuskirjaimemme
genitive tunnuskirjaimemme tunnuskirjaimiemme
tunnuskirjaintemme
partitive tunnuskirjaintamme tunnuskirjaimiamme
inessive tunnuskirjaimessamme tunnuskirjaimissamme
elative tunnuskirjaimestamme tunnuskirjaimistamme
illative tunnuskirjaimeemme tunnuskirjaimiimme
adessive tunnuskirjaimellamme tunnuskirjaimillamme
ablative tunnuskirjaimeltamme tunnuskirjaimiltamme
allative tunnuskirjaimellemme tunnuskirjaimillemme
essive tunnuskirjaimenamme tunnuskirjaiminamme
translative tunnuskirjaimeksemme tunnuskirjaimiksemme
abessive tunnuskirjaimettamme tunnuskirjaimittamme
instructive — —
comitative — tunnuskirjaiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tunnuskirjaimenne tunnuskirjaimenne
accusative nom. tunnuskirjaimenne tunnuskirjaimenne
gen. tunnuskirjaimenne
genitive tunnuskirjaimenne tunnuskirjaimienne
tunnuskirjaintenne
partitive tunnuskirjaintanne tunnuskirjaimianne
inessive tunnuskirjaimessanne tunnuskirjaimissanne
elative tunnuskirjaimestanne tunnuskirjaimistanne
illative tunnuskirjaimeenne tunnuskirjaimiinne
adessive tunnuskirjaimellanne tunnuskirjaimillanne
ablative tunnuskirjaimeltanne tunnuskirjaimiltanne
allative tunnuskirjaimellenne tunnuskirjaimillenne
essive tunnuskirjaimenanne tunnuskirjaiminanne
translative tunnuskirjaimeksenne tunnuskirjaimiksenne
abessive tunnuskirjaimettanne tunnuskirjaimittanne
instructive — —
comitative — tunnuskirjaiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative tunnuskirjaimensa tunnuskirjaimensa
accusative nom. tunnuskirjaimensa tunnuskirjaimensa
gen. tunnuskirjaimensa
genitive tunnuskirjaimensa tunnuskirjaimiensa
tunnuskirjaintensa
partitive tunnuskirjaintaan
tunnuskirjaintansa 		tunnuskirjaimiaan
tunnuskirjaimiansa
inessive tunnuskirjaimessaan
tunnuskirjaimessansa 		tunnuskirjaimissaan
tunnuskirjaimissansa
elative tunnuskirjaimestaan
tunnuskirjaimestansa 		tunnuskirjaimistaan
tunnuskirjaimistansa
illative tunnuskirjaimeensa tunnuskirjaimiinsa
adessive tunnuskirjaimellaan
tunnuskirjaimellansa 		tunnuskirjaimillaan
tunnuskirjaimillansa
ablative tunnuskirjaimeltaan
tunnuskirjaimeltansa 		tunnuskirjaimiltaan
tunnuskirjaimiltansa
allative tunnuskirjaimelleen
tunnuskirjaimellensa 		tunnuskirjaimilleen
tunnuskirjaimillensa
essive tunnuskirjaimenaan
tunnuskirjaimenansa 		tunnuskirjaiminaan
tunnuskirjaiminansa
translative tunnuskirjaimekseen
tunnuskirjaimeksensa 		tunnuskirjaimikseen
tunnuskirjaimiksensa
abessive tunnuskirjaimettaan
tunnuskirjaimettansa 		tunnuskirjaimittaan
tunnuskirjaimittansa
instructive — —
comitative — tunnuskirjaimineen
tunnuskirjaiminensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.