uskonpuute

Finnish

Etymology

uskon +‎ puute

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈuskonˌpuːteˣ/, [ˈus̠ko̞mˌpuːt̪e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -uːte
  • Syllabification(key): us‧kon‧puu‧te
  • Hyphenation(key): uskon‧puute

Noun

uskonpuute

  1. lack of faith

Declension

Inflection of uskonpuute (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
nominative uskonpuute uskonpuutteet
genitive uskonpuutteen uskonpuutteiden
uskonpuutteitten
partitive uskonpuutetta uskonpuutteita
illative uskonpuutteeseen uskonpuutteisiin
uskonpuutteihin
singular plural
nominative uskonpuute uskonpuutteet
accusative nom. uskonpuute uskonpuutteet
gen. uskonpuutteen
genitive uskonpuutteen uskonpuutteiden
uskonpuutteitten
partitive uskonpuutetta uskonpuutteita
inessive uskonpuutteessa uskonpuutteissa
elative uskonpuutteesta uskonpuutteista
illative uskonpuutteeseen uskonpuutteisiin
uskonpuutteihin
adessive uskonpuutteella uskonpuutteilla
ablative uskonpuutteelta uskonpuutteilta
allative uskonpuutteelle uskonpuutteille
essive uskonpuutteena uskonpuutteina
translative uskonpuutteeksi uskonpuutteiksi
abessive uskonpuutteetta uskonpuutteitta
instructive — uskonpuuttein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of uskonpuute (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative uskonpuutteeni uskonpuutteeni
accusative nom. uskonpuutteeni uskonpuutteeni
gen. uskonpuutteeni
genitive uskonpuutteeni uskonpuutteideni
uskonpuutteitteni
partitive uskonpuutettani uskonpuutteitani
inessive uskonpuutteessani uskonpuutteissani
elative uskonpuutteestani uskonpuutteistani
illative uskonpuutteeseeni uskonpuutteisiini
uskonpuutteihini
adessive uskonpuutteellani uskonpuutteillani
ablative uskonpuutteeltani uskonpuutteiltani
allative uskonpuutteelleni uskonpuutteilleni
essive uskonpuutteenani uskonpuutteinani
translative uskonpuutteekseni uskonpuutteikseni
abessive uskonpuutteettani uskonpuutteittani
instructive — —
comitative — uskonpuutteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative uskonpuutteesi uskonpuutteesi
accusative nom. uskonpuutteesi uskonpuutteesi
gen. uskonpuutteesi
genitive uskonpuutteesi uskonpuutteidesi
uskonpuutteittesi
partitive uskonpuutettasi uskonpuutteitasi
inessive uskonpuutteessasi uskonpuutteissasi
elative uskonpuutteestasi uskonpuutteistasi
illative uskonpuutteeseesi uskonpuutteisiisi
uskonpuutteihisi
adessive uskonpuutteellasi uskonpuutteillasi
ablative uskonpuutteeltasi uskonpuutteiltasi
allative uskonpuutteellesi uskonpuutteillesi
essive uskonpuutteenasi uskonpuutteinasi
translative uskonpuutteeksesi uskonpuutteiksesi
abessive uskonpuutteettasi uskonpuutteittasi
instructive — —
comitative — uskonpuutteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative uskonpuutteemme uskonpuutteemme
accusative nom. uskonpuutteemme uskonpuutteemme
gen. uskonpuutteemme
genitive uskonpuutteemme uskonpuutteidemme
uskonpuutteittemme
partitive uskonpuutettamme uskonpuutteitamme
inessive uskonpuutteessamme uskonpuutteissamme
elative uskonpuutteestamme uskonpuutteistamme
illative uskonpuutteeseemme uskonpuutteisiimme
uskonpuutteihimme
adessive uskonpuutteellamme uskonpuutteillamme
ablative uskonpuutteeltamme uskonpuutteiltamme
allative uskonpuutteellemme uskonpuutteillemme
essive uskonpuutteenamme uskonpuutteinamme
translative uskonpuutteeksemme uskonpuutteiksemme
abessive uskonpuutteettamme uskonpuutteittamme
instructive — —
comitative — uskonpuutteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative uskonpuutteenne uskonpuutteenne
accusative nom. uskonpuutteenne uskonpuutteenne
gen. uskonpuutteenne
genitive uskonpuutteenne uskonpuutteidenne
uskonpuutteittenne
partitive uskonpuutettanne uskonpuutteitanne
inessive uskonpuutteessanne uskonpuutteissanne
elative uskonpuutteestanne uskonpuutteistanne
illative uskonpuutteeseenne uskonpuutteisiinne
uskonpuutteihinne
adessive uskonpuutteellanne uskonpuutteillanne
ablative uskonpuutteeltanne uskonpuutteiltanne
allative uskonpuutteellenne uskonpuutteillenne
essive uskonpuutteenanne uskonpuutteinanne
translative uskonpuutteeksenne uskonpuutteiksenne
abessive uskonpuutteettanne uskonpuutteittanne
instructive — —
comitative — uskonpuutteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative uskonpuutteensa uskonpuutteensa
accusative nom. uskonpuutteensa uskonpuutteensa
gen. uskonpuutteensa
genitive uskonpuutteensa uskonpuutteidensa
uskonpuutteittensa
partitive uskonpuutettaan
uskonpuutettansa 		uskonpuutteitaan
uskonpuutteitansa
inessive uskonpuutteessaan
uskonpuutteessansa 		uskonpuutteissaan
uskonpuutteissansa
elative uskonpuutteestaan
uskonpuutteestansa 		uskonpuutteistaan
uskonpuutteistansa
illative uskonpuutteeseensa uskonpuutteisiinsa
uskonpuutteihinsa
adessive uskonpuutteellaan
uskonpuutteellansa 		uskonpuutteillaan
uskonpuutteillansa
ablative uskonpuutteeltaan
uskonpuutteeltansa 		uskonpuutteiltaan
uskonpuutteiltansa
allative uskonpuutteelleen
uskonpuutteellensa 		uskonpuutteilleen
uskonpuutteillensa
essive uskonpuutteenaan
uskonpuutteenansa 		uskonpuutteinaan
uskonpuutteinansa
translative uskonpuutteekseen
uskonpuutteeksensa 		uskonpuutteikseen
uskonpuutteiksensa
abessive uskonpuutteettaan
uskonpuutteettansa 		uskonpuutteittaan
uskonpuutteittansa
instructive — —
comitative — uskonpuutteineen
uskonpuutteinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.