vankistus

Finnish

Etymology

vankistaa +‎ -us

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋɑŋkistus/, [ˈʋɑ̝ŋk̟is̠tus̠]
  • Rhymes: -ɑŋkistus
  • Syllabification(key): van‧kis‧tus
  • Hyphenation(key): van‧kis‧tus

Noun

vankistus

  1. making robust or sturdy

Declension

Inflection of vankistus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative vankistus vankistukset
genitive vankistuksen vankistusten
vankistuksien
partitive vankistusta vankistuksia
illative vankistukseen vankistuksiin
singular plural
nominative vankistus vankistukset
accusative nom. vankistus vankistukset
gen. vankistuksen
genitive vankistuksen vankistusten
vankistuksien
partitive vankistusta vankistuksia
inessive vankistuksessa vankistuksissa
elative vankistuksesta vankistuksista
illative vankistukseen vankistuksiin
adessive vankistuksella vankistuksilla
ablative vankistukselta vankistuksilta
allative vankistukselle vankistuksille
essive vankistuksena vankistuksina
translative vankistukseksi vankistuksiksi
abessive vankistuksetta vankistuksitta
instructive — vankistuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vankistus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vankistukseni vankistukseni
accusative nom. vankistukseni vankistukseni
gen. vankistukseni
genitive vankistukseni vankistusteni
vankistuksieni
partitive vankistustani vankistuksiani
inessive vankistuksessani vankistuksissani
elative vankistuksestani vankistuksistani
illative vankistukseeni vankistuksiini
adessive vankistuksellani vankistuksillani
ablative vankistukseltani vankistuksiltani
allative vankistukselleni vankistuksilleni
essive vankistuksenani vankistuksinani
translative vankistuksekseni vankistuksikseni
abessive vankistuksettani vankistuksittani
instructive — —
comitative — vankistuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vankistuksesi vankistuksesi
accusative nom. vankistuksesi vankistuksesi
gen. vankistuksesi
genitive vankistuksesi vankistustesi
vankistuksiesi
partitive vankistustasi vankistuksiasi
inessive vankistuksessasi vankistuksissasi
elative vankistuksestasi vankistuksistasi
illative vankistukseesi vankistuksiisi
adessive vankistuksellasi vankistuksillasi
ablative vankistukseltasi vankistuksiltasi
allative vankistuksellesi vankistuksillesi
essive vankistuksenasi vankistuksinasi
translative vankistukseksesi vankistuksiksesi
abessive vankistuksettasi vankistuksittasi
instructive — —
comitative — vankistuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vankistuksemme vankistuksemme
accusative nom. vankistuksemme vankistuksemme
gen. vankistuksemme
genitive vankistuksemme vankistustemme
vankistuksiemme
partitive vankistustamme vankistuksiamme
inessive vankistuksessamme vankistuksissamme
elative vankistuksestamme vankistuksistamme
illative vankistukseemme vankistuksiimme
adessive vankistuksellamme vankistuksillamme
ablative vankistukseltamme vankistuksiltamme
allative vankistuksellemme vankistuksillemme
essive vankistuksenamme vankistuksinamme
translative vankistukseksemme vankistuksiksemme
abessive vankistuksettamme vankistuksittamme
instructive — —
comitative — vankistuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vankistuksenne vankistuksenne
accusative nom. vankistuksenne vankistuksenne
gen. vankistuksenne
genitive vankistuksenne vankistustenne
vankistuksienne
partitive vankistustanne vankistuksianne
inessive vankistuksessanne vankistuksissanne
elative vankistuksestanne vankistuksistanne
illative vankistukseenne vankistuksiinne
adessive vankistuksellanne vankistuksillanne
ablative vankistukseltanne vankistuksiltanne
allative vankistuksellenne vankistuksillenne
essive vankistuksenanne vankistuksinanne
translative vankistukseksenne vankistuksiksenne
abessive vankistuksettanne vankistuksittanne
instructive — —
comitative — vankistuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vankistuksensa vankistuksensa
accusative nom. vankistuksensa vankistuksensa
gen. vankistuksensa
genitive vankistuksensa vankistustensa
vankistuksiensa
partitive vankistustaan
vankistustansa 		vankistuksiaan
vankistuksiansa
inessive vankistuksessaan
vankistuksessansa 		vankistuksissaan
vankistuksissansa
elative vankistuksestaan
vankistuksestansa 		vankistuksistaan
vankistuksistansa
illative vankistukseensa vankistuksiinsa
adessive vankistuksellaan
vankistuksellansa 		vankistuksillaan
vankistuksillansa
ablative vankistukseltaan
vankistukseltansa 		vankistuksiltaan
vankistuksiltansa
allative vankistukselleen
vankistuksellensa 		vankistuksilleen
vankistuksillensa
essive vankistuksenaan
vankistuksenansa 		vankistuksinaan
vankistuksinansa
translative vankistuksekseen
vankistukseksensa 		vankistuksikseen
vankistuksiksensa
abessive vankistuksettaan
vankistuksettansa 		vankistuksittaan
vankistuksittansa
instructive — —
comitative — vankistuksineen
vankistuksinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.