veruttaa

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *viruttadak. Cognates include Finnish viruttaa and Estonian virutada.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋerutːɑː/, [ˈʋe̞rutːɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋerutːɑː/, [ˈʋe̞rutːɑː]
  • Rhymes: -erutːɑː
  • Hyphenation: ve‧rut‧taa

Verb

veruttaa

  1. (transitive) to rinse
  2. (transitive) to kill

Conjugation

Conjugation of veruttaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular verutan en veruta 1st singular oon veruttant, oon veruttanut en oo veruttant, en oo veruttanut
2nd singular verutat et veruta 2nd singular oot veruttant, oot veruttanut et oo veruttant, et oo veruttanut
3rd singular veruttaa ei veruta 3rd singular ono veruttant, ono veruttanut ei oo veruttant, ei oo veruttanut
1st plural verutamma emmä veruta 1st plural oomma veruttanneet emmä oo veruttanneet
2nd plural verutatta että veruta 2nd plural ootta veruttanneet että oo veruttanneet
3rd plural veruttaat1), veruttavat2), verutettaa evät veruta, ei veruteta 3rd plural ovat veruttanneet evät oo veruttanneet, ei oo verutettu
impersonal verutettaa ei veruteta impersonal ono verutettu ei oo verutettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular verutin en veruttant, en veruttanut 1st singular olin veruttant, olin veruttanut en olt veruttant, en olt veruttanut
2nd singular verutit et veruttant, et veruttanut 2nd singular olit veruttant, olit veruttanut et olt veruttant, et olt veruttanut
3rd singular verutti ei veruttant, ei veruttanut 3rd singular oli veruttant, oli veruttanut ei olt veruttant, ei olt veruttanut
1st plural verutimma emmä veruttanneet 1st plural olimma veruttanneet emmä olleet veruttanneet
2nd plural verutitta että veruttanneet 2nd plural olitta veruttanneet että olleet veruttanneet
3rd plural veruttiit1), veruttivat2), verutettii evät veruttanneet, ei verutettu 3rd plural olivat veruttanneet evät olleet veruttanneet, ei olt verutettu
impersonal verutettii ei verutettu impersonal oli verutettu ei olt verutettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular veruttaisin en veruttais 1st singular olisin veruttant, olisin veruttanut en olis veruttant, en olis veruttanut
2nd singular veruttaisit, veruttaist1) et veruttais 2nd singular olisit veruttant, olisit veruttanut et olis veruttant, et olis veruttanut
3rd singular veruttais ei veruttais 3rd singular olis veruttant, olis veruttanut ei olis veruttant, ei olis veruttanut
1st plural veruttaisimma emmä veruttais 1st plural olisimma veruttanneet emmä olis veruttanneet
2nd plural veruttaisitta että veruttais 2nd plural olisitta veruttanneet että olis veruttanneet
3rd plural veruttaisiit1), veruttaisivat2), verutettais evät veruttais, ei verutettais 3rd plural olisivat veruttanneet evät olis veruttanneet, ei olis verutettu
impersonal verutettais ei verutettais impersonal olis verutettu ei olis verutettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular veruta elä veruta 2nd singular oo veruttant, oo veruttanut elä oo veruttant, elä oo veruttanut
3rd singular veruttakkoo elköö veruttako 3rd singular olkoo veruttant, olkoo veruttanut elköö olko veruttant, elköö olko veruttanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural veruttakkaa elkää veruttako 2nd plural olkaa veruttanneet elkää olko veruttanneet
3rd plural veruttakkoot elkööt veruttako, elköö verutettako 3rd plural olkoot veruttanneet elkööt olko veruttanneet, elköö olko verutettu
impersonal verutettakoo elköö verutettako impersonal olkoo verutettu elköö olko verutettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular veruttanen en veruttane
2nd singular veruttanet et veruttane
3rd singular veruttannoo ei veruttane
1st plural veruttanemma emmä veruttane
2nd plural veruttanetta että veruttane
3rd plural veruttannoot evät veruttane, ei verutettane
impersonal verutettanoo ei verutettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st veruttaa present veruttava verutettava
2nd inessive veruttaes past veruttant, veruttanut verutettu
instructive veruttaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (veruttakkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative veruttammaa
inessive veruttamas
elative veruttamast
abessive veruttamata
4th nominative veruttamiin
partitive veruttamista, veruttamist

Synonyms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 657
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.