virkatutkinto

Finnish

Etymology

virka +‎ tutkinto

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋirkɑˌtutkinto/, [ˈʋirkɑ̝ˌt̪ut̪k̟in̪t̪o̞]
  • Rhymes: -utkinto
  • Syllabification(key): vir‧ka‧tut‧kin‧to
  • Hyphenation(key): virka‧tutkin‧to

Noun

virkatutkinto

  1. (academic) degree that qualifies one to an office

Declension

Inflection of virkatutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative virkatutkinto virkatutkinnot
genitive virkatutkinnon virkatutkintojen
partitive virkatutkintoa virkatutkintoja
illative virkatutkintoon virkatutkintoihin
singular plural
nominative virkatutkinto virkatutkinnot
accusative nom. virkatutkinto virkatutkinnot
gen. virkatutkinnon
genitive virkatutkinnon virkatutkintojen
partitive virkatutkintoa virkatutkintoja
inessive virkatutkinnossa virkatutkinnoissa
elative virkatutkinnosta virkatutkinnoista
illative virkatutkintoon virkatutkintoihin
adessive virkatutkinnolla virkatutkinnoilla
ablative virkatutkinnolta virkatutkinnoilta
allative virkatutkinnolle virkatutkinnoille
essive virkatutkintona virkatutkintoina
translative virkatutkinnoksi virkatutkinnoiksi
abessive virkatutkinnotta virkatutkinnoitta
instructive — virkatutkinnoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of virkatutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative virkatutkintoni virkatutkintoni
accusative nom. virkatutkintoni virkatutkintoni
gen. virkatutkintoni
genitive virkatutkintoni virkatutkintojeni
partitive virkatutkintoani virkatutkintojani
inessive virkatutkinnossani virkatutkinnoissani
elative virkatutkinnostani virkatutkinnoistani
illative virkatutkintooni virkatutkintoihini
adessive virkatutkinnollani virkatutkinnoillani
ablative virkatutkinnoltani virkatutkinnoiltani
allative virkatutkinnolleni virkatutkinnoilleni
essive virkatutkintonani virkatutkintoinani
translative virkatutkinnokseni virkatutkinnoikseni
abessive virkatutkinnottani virkatutkinnoittani
instructive — —
comitative — virkatutkintoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative virkatutkintosi virkatutkintosi
accusative nom. virkatutkintosi virkatutkintosi
gen. virkatutkintosi
genitive virkatutkintosi virkatutkintojesi
partitive virkatutkintoasi virkatutkintojasi
inessive virkatutkinnossasi virkatutkinnoissasi
elative virkatutkinnostasi virkatutkinnoistasi
illative virkatutkintoosi virkatutkintoihisi
adessive virkatutkinnollasi virkatutkinnoillasi
ablative virkatutkinnoltasi virkatutkinnoiltasi
allative virkatutkinnollesi virkatutkinnoillesi
essive virkatutkintonasi virkatutkintoinasi
translative virkatutkinnoksesi virkatutkinnoiksesi
abessive virkatutkinnottasi virkatutkinnoittasi
instructive — —
comitative — virkatutkintoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative virkatutkintomme virkatutkintomme
accusative nom. virkatutkintomme virkatutkintomme
gen. virkatutkintomme
genitive virkatutkintomme virkatutkintojemme
partitive virkatutkintoamme virkatutkintojamme
inessive virkatutkinnossamme virkatutkinnoissamme
elative virkatutkinnostamme virkatutkinnoistamme
illative virkatutkintoomme virkatutkintoihimme
adessive virkatutkinnollamme virkatutkinnoillamme
ablative virkatutkinnoltamme virkatutkinnoiltamme
allative virkatutkinnollemme virkatutkinnoillemme
essive virkatutkintonamme virkatutkintoinamme
translative virkatutkinnoksemme virkatutkinnoiksemme
abessive virkatutkinnottamme virkatutkinnoittamme
instructive — —
comitative — virkatutkintoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative virkatutkintonne virkatutkintonne
accusative nom. virkatutkintonne virkatutkintonne
gen. virkatutkintonne
genitive virkatutkintonne virkatutkintojenne
partitive virkatutkintoanne virkatutkintojanne
inessive virkatutkinnossanne virkatutkinnoissanne
elative virkatutkinnostanne virkatutkinnoistanne
illative virkatutkintoonne virkatutkintoihinne
adessive virkatutkinnollanne virkatutkinnoillanne
ablative virkatutkinnoltanne virkatutkinnoiltanne
allative virkatutkinnollenne virkatutkinnoillenne
essive virkatutkintonanne virkatutkintoinanne
translative virkatutkinnoksenne virkatutkinnoiksenne
abessive virkatutkinnottanne virkatutkinnoittanne
instructive — —
comitative — virkatutkintoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative virkatutkintonsa virkatutkintonsa
accusative nom. virkatutkintonsa virkatutkintonsa
gen. virkatutkintonsa
genitive virkatutkintonsa virkatutkintojensa
partitive virkatutkintoaan
virkatutkintoansa 		virkatutkintojaan
virkatutkintojansa
inessive virkatutkinnossaan
virkatutkinnossansa 		virkatutkinnoissaan
virkatutkinnoissansa
elative virkatutkinnostaan
virkatutkinnostansa 		virkatutkinnoistaan
virkatutkinnoistansa
illative virkatutkintoonsa virkatutkintoihinsa
adessive virkatutkinnollaan
virkatutkinnollansa 		virkatutkinnoillaan
virkatutkinnoillansa
ablative virkatutkinnoltaan
virkatutkinnoltansa 		virkatutkinnoiltaan
virkatutkinnoiltansa
allative virkatutkinnolleen
virkatutkinnollensa 		virkatutkinnoilleen
virkatutkinnoillensa
essive virkatutkintonaan
virkatutkintonansa 		virkatutkintoinaan
virkatutkintoinansa
translative virkatutkinnokseen
virkatutkinnoksensa 		virkatutkinnoikseen
virkatutkinnoiksensa
abessive virkatutkinnottaan
virkatutkinnottansa 		virkatutkinnoittaan
virkatutkinnoittansa
instructive — —
comitative — virkatutkintoineen
virkatutkintoinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.