vuodenaikainen

Finnish

Etymology

vuodenaika +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋuo̯denˌɑi̯kɑi̯nen/, [ˈʋuo̞̯de̞nˌɑ̝i̯kɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑikɑinen
  • Syllabification(key): vuo‧den‧ai‧kai‧nen
  • Hyphenation(key): vuoden‧aikai‧nen

Adjective

vuodenaikainen

  1. seasonal (reliant on or pertaining to seasons)

Declension

Inflection of vuodenaikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative vuodenaikainen vuodenaikaiset
genitive vuodenaikaisen vuodenaikaisten
vuodenaikaisien
partitive vuodenaikaista vuodenaikaisia
illative vuodenaikaiseen vuodenaikaisiin
singular plural
nominative vuodenaikainen vuodenaikaiset
accusative nom. vuodenaikainen vuodenaikaiset
gen. vuodenaikaisen
genitive vuodenaikaisen vuodenaikaisten
vuodenaikaisien
partitive vuodenaikaista vuodenaikaisia
inessive vuodenaikaisessa vuodenaikaisissa
elative vuodenaikaisesta vuodenaikaisista
illative vuodenaikaiseen vuodenaikaisiin
adessive vuodenaikaisella vuodenaikaisilla
ablative vuodenaikaiselta vuodenaikaisilta
allative vuodenaikaiselle vuodenaikaisille
essive vuodenaikaisena vuodenaikaisina
translative vuodenaikaiseksi vuodenaikaisiksi
abessive vuodenaikaisetta vuodenaikaisitta
instructive — vuodenaikaisin
comitative — vuodenaikaisine
Possessive forms of vuodenaikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative vuodenaikaiseni vuodenaikaiseni
accusative nom. vuodenaikaiseni vuodenaikaiseni
gen. vuodenaikaiseni
genitive vuodenaikaiseni vuodenaikaisteni
vuodenaikaisieni
partitive vuodenaikaistani vuodenaikaisiani
inessive vuodenaikaisessani vuodenaikaisissani
elative vuodenaikaisestani vuodenaikaisistani
illative vuodenaikaiseeni vuodenaikaisiini
adessive vuodenaikaisellani vuodenaikaisillani
ablative vuodenaikaiseltani vuodenaikaisiltani
allative vuodenaikaiselleni vuodenaikaisilleni
essive vuodenaikaisenani vuodenaikaisinani
translative vuodenaikaisekseni vuodenaikaisikseni
abessive vuodenaikaisettani vuodenaikaisittani
instructive — —
comitative — vuodenaikaisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vuodenaikaisesi vuodenaikaisesi
accusative nom. vuodenaikaisesi vuodenaikaisesi
gen. vuodenaikaisesi
genitive vuodenaikaisesi vuodenaikaistesi
vuodenaikaisiesi
partitive vuodenaikaistasi vuodenaikaisiasi
inessive vuodenaikaisessasi vuodenaikaisissasi
elative vuodenaikaisestasi vuodenaikaisistasi
illative vuodenaikaiseesi vuodenaikaisiisi
adessive vuodenaikaisellasi vuodenaikaisillasi
ablative vuodenaikaiseltasi vuodenaikaisiltasi
allative vuodenaikaisellesi vuodenaikaisillesi
essive vuodenaikaisenasi vuodenaikaisinasi
translative vuodenaikaiseksesi vuodenaikaisiksesi
abessive vuodenaikaisettasi vuodenaikaisittasi
instructive — —
comitative — vuodenaikaisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vuodenaikaisemme vuodenaikaisemme
accusative nom. vuodenaikaisemme vuodenaikaisemme
gen. vuodenaikaisemme
genitive vuodenaikaisemme vuodenaikaistemme
vuodenaikaisiemme
partitive vuodenaikaistamme vuodenaikaisiamme
inessive vuodenaikaisessamme vuodenaikaisissamme
elative vuodenaikaisestamme vuodenaikaisistamme
illative vuodenaikaiseemme vuodenaikaisiimme
adessive vuodenaikaisellamme vuodenaikaisillamme
ablative vuodenaikaiseltamme vuodenaikaisiltamme
allative vuodenaikaisellemme vuodenaikaisillemme
essive vuodenaikaisenamme vuodenaikaisinamme
translative vuodenaikaiseksemme vuodenaikaisiksemme
abessive vuodenaikaisettamme vuodenaikaisittamme
instructive — —
comitative — vuodenaikaisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vuodenaikaisenne vuodenaikaisenne
accusative nom. vuodenaikaisenne vuodenaikaisenne
gen. vuodenaikaisenne
genitive vuodenaikaisenne vuodenaikaistenne
vuodenaikaisienne
partitive vuodenaikaistanne vuodenaikaisianne
inessive vuodenaikaisessanne vuodenaikaisissanne
elative vuodenaikaisestanne vuodenaikaisistanne
illative vuodenaikaiseenne vuodenaikaisiinne
adessive vuodenaikaisellanne vuodenaikaisillanne
ablative vuodenaikaiseltanne vuodenaikaisiltanne
allative vuodenaikaisellenne vuodenaikaisillenne
essive vuodenaikaisenanne vuodenaikaisinanne
translative vuodenaikaiseksenne vuodenaikaisiksenne
abessive vuodenaikaisettanne vuodenaikaisittanne
instructive — —
comitative — vuodenaikaisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vuodenaikaisensa vuodenaikaisensa
accusative nom. vuodenaikaisensa vuodenaikaisensa
gen. vuodenaikaisensa
genitive vuodenaikaisensa vuodenaikaistensa
vuodenaikaisiensa
partitive vuodenaikaistaan
vuodenaikaistansa 		vuodenaikaisiaan
vuodenaikaisiansa
inessive vuodenaikaisessaan
vuodenaikaisessansa 		vuodenaikaisissaan
vuodenaikaisissansa
elative vuodenaikaisestaan
vuodenaikaisestansa 		vuodenaikaisistaan
vuodenaikaisistansa
illative vuodenaikaiseensa vuodenaikaisiinsa
adessive vuodenaikaisellaan
vuodenaikaisellansa 		vuodenaikaisillaan
vuodenaikaisillansa
ablative vuodenaikaiseltaan
vuodenaikaiseltansa 		vuodenaikaisiltaan
vuodenaikaisiltansa
allative vuodenaikaiselleen
vuodenaikaisellensa 		vuodenaikaisilleen
vuodenaikaisillensa
essive vuodenaikaisenaan
vuodenaikaisenansa 		vuodenaikaisinaan
vuodenaikaisinansa
translative vuodenaikaisekseen
vuodenaikaiseksensa 		vuodenaikaisikseen
vuodenaikaisiksensa
abessive vuodenaikaisettaan
vuodenaikaisettansa 		vuodenaikaisittaan
vuodenaikaisittansa
instructive — —
comitative — vuodenaikaisineen
vuodenaikaisinensa

Derived terms

  • vuodenaikaisesti
  • vuodenaikaisuus

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.