kunta
Finnois
Étymologie
- Étymologie manquante ou incomplète. Si vous la connaissez, vous pouvez l’ajouter en cliquant ici.
Nom commun
Déclinaison
Cas | Singulier | Pluriel |
---|---|---|
Nominatif | kunta | kunnat |
Génitif | kunnan | kuntien kuntain (rare) |
Partitif | kuntaa | kuntia |
Accusatif | kunta [1] kunnan [2] |
kunnat |
Inessif | kunnassa | kunnissa |
Élatif | kunnasta | kunnista |
Illatif | kuntaan | kuntiin |
Adessif | kunnalla | kunnilla |
Ablatif | kunnalta | kunnilta |
Allatif | kunnalle | kunnille |
Essif | kuntana | kuntina |
Translatif | kunnaksi | kunniksi |
Abessif | kunnatta | kunnitta |
Instructif | — | kunnin |
Comitatif | — | kuntine- [3] |
Notes [1] [2] [3]
|
kunta \ˈkun̪.t̪ɑ\
- Commune, municipalité.
- (Biologie) Règne.
- (Mathématiques) Champ.
Dérivés
- ammattikunta
- asiakaskunta
- eduskunta
- henkilökunta
- ihmiskunta
- kansakunta
- keisarikunta
- kivikunta
- kuningaskunta
- kunnallinen
- kuntalainen
- kymmekunta
- satakunta
- siakaskunta
- valtakunta
- yhteiskunta
Vocabulaire apparenté par le sens
- Suffixe collectif :
- -sto
- -stö
- -kko
- -kkö
Kotava
Étymologie
- Racine inventée arbitrairement[1].
Prononciation
- France : écouter « kunta [ˈkunta] »
Anagrammes
Références
- « kunta », dans Kotapedia
- Selon l’argumentaire développé par l’initiateur du kotava, cette langue ne tire pas des autres langues son vocabulaire.
Cet article est issu de Wiktionary. Le texte est sous licence Creative Commons – Attribution – Partage à l’identique. Des conditions supplémentaires peuvent s’appliquer aux fichiers multimédias.