loppuottelu

Finnois

Étymologie

De loppu (« fin ») et de ottelu (« compétition »).

Nom commun

Cas Singulier Pluriel
Nominatif loppuottelu loppuottelut
Génitif loppuottelun loppuotteluiden
loppuotteluitten
Partitif loppuotteluta loppuotteluita
Accusatif loppuottelu[1]
loppuottelun[2]
loppuottelut
Inessif loppuottelussa loppuotteluissa
Illatif loppuotteluhan loppuotteluihin
Élatif loppuottelusta loppuotteluista
Adessif loppuottelulla loppuotteluilla
Allatif loppuottelulle loppuotteluille
Ablatif loppuottelulta loppuotteluilta
Essif loppuotteluna loppuotteluina
Translatif loppuotteluksi loppuotteluiksi
(Excessif) (loppuottelunta) (loppuotteluinta)
Abessif loppuottelutta loppuotteluitta
Instructif - loppuotteluin
Comitatif - loppuotteluine[3]
Distributif - loppuotteluittain
Prolatif - loppuotteluitse

loppuottelu \ˈlopːuˌotːelu\

  1. (Sport) Finale.
Cet article est issu de Wiktionary. Le texte est sous licence Creative Commons – Attribution – Partage à l’identique. Des conditions supplémentaires peuvent s’appliquer aux fichiers multimédias.