vokaalinen

Finnois

Étymologie

De vokaali avec le reste du suffixe -inen.

Nom commun

Nature Forme
Positif vokaalinen
Comparatif vokaalisempi
Superlatif vokaalisin
Cas Singulier Pluriel
Nominatif vokaalinen vokaaliset
Génitif vokaalisen vokaalisten
vokaalisien
Partitif vokaalista vokaalisia
Accusatif vokaalinen[1]
vokaalisen[2]
vokaaliset
Inessif vokaalisessa vokaalisissa
Illatif vokaaliseen vokaalisiin
Élatif vokaalisesta vokaalisista
Adessif vokaalisella vokaalisilla
Allatif vokaaliselle vokaalisille
Ablatif vokaaliselta vokaalisilta
Essif vokaalisena vokaalisina
Translatif vokaaliseksi vokaalisiksi
Abessif vokaalisetta vokaalisitta
Instructif vokaalisin
Comitatif vokaalisine[3]
Distributif vokaalisittain
Prolatif vokaalisitse

vokaalinen \ˈʋo.kɑː.li.nen\

  1. Vocalique.
    • vokaalinen konsonantti
      une consonanne vocalique/vocalisée
Cet article est issu de Wiktionary. Le texte est sous licence Creative Commons – Attribution – Partage à l’identique. Des conditions supplémentaires peuvent s’appliquer aux fichiers multimédias.